Kirkastettu ja tuhottu, unohdettu ja muistettu: Kuolemantunteet 1940- ja 1950-lukujen kotimaisessa fiktioelokuvassa

Abstract

Väitöskirjassa tarkastellaan 1940- ja 1950-luvuilla valmistuneita kotimaisia pitkiä fiktioelokuvia. Tutkimus nostaa esiin, mikä kuolemaan ja siihen liittyvien tunteiden merkitys on ollut yhteiskunnassa, ja miten tämä on ilmennyt fiktioelokuvassa. Elokuvissa kuolema tunteineen näyttäytyy ihannoituna isänmaallisena sankariuhrauksena, väkivaltaisena ja katkeroittavana tekijänä, yliluonnollisena ja sensaatiomaisena ilmiönä sekä traumaattisena ja tukahduttavana kokemuksena. Tarkasteltavalle ajanjaksolle osuvat merkittävät yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten toinen maailmansota (1939–1945) ja sen aiheuttamat rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa. Sodassa menehtyi lähes 100 000 suomalaista, mikä vaikutti merkittävästi suomalaiseen kuolemankulttuuriin, tunneilmapiiriin ja elokuvateollisuuteen vielä pitkälle 1950-luvulle ja sen jälkeenkin. Kotimaisen elokuvan studiokaudella, 1930–1950-luvuilla, tuotettiin runsaasti näytelmäelokuvia, joita myös katsottiin paljon. Elokuvat olivat siten vaikutusvaltainen viihdemuoto, joka kävi vuoropuhelua aikansa yhteiskunnallisten ilmiöiden kanssa, mukaan lukien kuolemankulttuurissa tapahtuneet tunteelliset muutokset kansalaisten keskuudessa.

Tutkimuksen aineisto koostuu kaikista vuosien 1940–1959 välillä valmistuneista kotimaisista pitkistä fiktioelokuvista. Elokuvien kokonaismäärä on 377 kpl, joka perustuu Taide- ja kulttuuriviraston (Kuvi) audiovisuaalisen kulttuurin osaston ylläpitämällä Elonet-verkkosivustolla tehtyihin hakuihin. Aineisto on jaettu kuuteen yleisluokkaan ja kolmeen kuolemankategoriaan, joista selviää, millä tavalla tarkasteltavan aikavälin elokuvat jakautuvat kuoleman käsittelyn suhteen. Lopulliseen analyysiin on valittu kahdeksan elokuvaa, jotka on jaettu neljään erilaiseen kuolemanteemaan: kirkastettuun kuolemaan (Kulkurin valssi (1941); Kirkastettu sydän (1943)), tuhottuun kuolemaan (Levoton veri (1946); Tuhottu nuoruus (1947)), unohdettuun kuolemaan (Valkoinen peura (1952); Olemme kaikki syyllisiä (1954)) ja muistettuun kuolemaan (Tuntematon sotilas (1955); Rintamalotta (1956)). Analysoitavat elokuvat edustavat laajasti erilaisia suomalaisen yhteiskunnan kuolemankulttuurin ja siihen liittyvien tunteiden vaiheita.

Elokuva-aineistoa tarkastellaan kulttuurihistoriallisella lähiluvulla, joka hyödyntää analysoitavien elokuvien ohella muuta laajaa aikalais- ja kontekstualisoivaa aineistoa, kuten tutkimuskirjallisuutta, elokuvien pohjana toimivia alkuperäisteoksia, aikalaisarvioita sekä aikalaiskirjoituksia elokuvien käsittelemistä aiheista. Tutkimuksessa käytetty lähiluku nojaa myös kuolemantutkimuksen ja tunteiden historian tutkimuskenttiin. Kuolemantutkimuksesta nousee keskeiseksi käsitteeksi kuoleman kieltämisen ilmiö, joka leimasi länsimaita 1900-luvulta alkaen: tällöin kuolema alkoi laitostua, jossa se piiloutui julkisuudelta, mikä myös vaikutti siihen, että julkisesti kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista alettiin puhua vähemmän. Ilmiö näkyi myös viimeistään 1950-luvulla tuotetuissa kotimaisissa elokuvissa. Keskeisenä käsitteenä tutkimuksessa toimii myös tunteiden historiassa syntynyt ja vaikuttanut tunnekäytännön käsite, jossa korostuu tunteiden performatiivisuus ja fysiologisuus, ja erityisesti niiden merkitys ruumiillistetuille kokemuksille. Tunnekäytännöissä painottuvat tunteiden ilmaisu sekä tilat, joissa niitä ilmaistaan. Tutkimuksessa tunnekäytännön käsitteen avulla on analysoitu muun muassa näyttelijöiden dialogia ja fyysisiä eleitä kuin myös elokuvakerronnan elementtejä kuten musiikkia ja kuvakulmia.

Tutkimus osoittaa, että 1940- ja 1950-lukujen kotimaisissa pitkissä fiktioelokuvissa näkyivät aikansa yhteiskunnan kuolemankulttuurissa vallinneet asenteet ja tunteet. Elokuvissa näkyivät erilaiset kuolemanteemat ja niihin liittyvät kerronnat: kirkastettu kuolema, tuhottu kuolema, unohdettu kuolema ja muistettu kuolema. Näiden avulla käsiteltiin aluksi 1940-luvulla surun, katkeruuden ja vihan tunteita ja 1950- luvun mittaan tukahdutetun surun sekä vuosikymmen puolivälissä kuolemaan liittyvien traumojen aiheuttamia tunteita. Tutkimus myös tuo ilmi kuolemantutkimuksen ja tunteiden historian merkityksen elokuvien kulttuurihistoriallisessa lähiluennassa: tutkimuskenttiä hyödyntämällä elokuvia voidaan analysoida siten, että huomio kiinnittyy kuoleman ja tunteiden monimuotoisiin merkityksiin esimerkiksi sukupuolten sekä valtaväestöön ja vähemmistöryhmiin kuuluvien välillä, samoin kuin laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten kaupungistumiseen ja lainsäädännöllisiin rakenteisiin. Tutkimuksessa käytetty lähilukutapa voidaankin täten laajemmin ymmärtää kuolemantunteiden ja elokuvan kulttuurihistoriallisena lähilukuna, joka haastaa aikaisempia tulkintoja ja luo uudenlaisia tulkintakehyksiä menneisyyden yhteiskunta- ja kulttuuri-ilmiöistä.

<b>Transfigured and Ruined, Forgotten and Remembered. Emotions of Death in Finnish Fiction Films in the 1940s and 1950s</b>

This doctoral thesis examines Finnish feature-length fiction films produced in the 1940s and 1950s. The study highlights the significance of death-related emotions in society, and how fiction films express this significance. In films, death and its emotions are presented as an idealized and heroic sacrifice, as a violent and embittering contributor, as a supernatural and sensational phenomenon, and as a traumatic and repressed experience. The period under review is marked by significant social phenomena, such as the Second World War (1939–1945) and the structural changes it brought to society. Almost 100,000 Finns died during the war, which had a significant impact on the Finnish culture of death, the emotional atmosphere, and the film industry well into the 1950s and beyond. During the studio era of Finnish cinema, from the 1930s to the 1950s, a large number of films were produced and widely viewed. Films were thus an influential form of entertainment that engaged in dialogue with the social phenomena of the time, including the emotional changes occurring in the culture of death among the Finnish population.

The research material consists of all Finnish feature-length fiction films produced between 1940 and 1959. The total number of films is 377, based on searches made on the Elonet website maintained by the audiovisual culture department of the Finnish Arts and Culture Agency (Faca). The material is divided into six general film categories and three death categories, which show how the films of the period under review are grouped in terms of the treatment of death. Eight films have been selected for the final analysis, divided into four different death themes: transfigured death (The Vagabond’s Waltz (1941); Transfigured Heart (1943)), ruined death (Restless Blood (1946); Ruined Youth (1947)), forgotten death (The White Reindeer (1952); We’re All Guilty (1954)) and remembered death (The Unknown Soldier (1955); Girls at the Front (1956)). The films analyzed present a broad range of different phases of the death culture and the emotions associated with it in Finnish society.

The film material is examined with a cultural historical close reading, which utilizes, in addition to the films being analyzed, other extensive contemporary and contextualizing material, such as research literature, original works that serve as the basis for the films, contemporary reviews, and contemporary writings on the topics covered by the films. The close reading used in the study also draws on the research fields of death studies and the history of emotions. A central concept emerging from death studies is the phenomenon of the denial of death, which characterized Western countries from the 20th century onwards: at that time, death began to be institutionalized, where it was hidden from the public, which also contributed to the fact that death and the emotions associated with it began to be discussed less publicly. The phenomenon was also present in Finnish films produced in the 1950s at the latest. The concept of emotional practices, which arose and influenced the history of emotions, also serves as a central concept in the study, emphasizing the performativity and physiology of emotions, and especially their significance for embodied experiences. Emotional practices focus on the expression of emotions and the spaces in which they are expressed. The research has used the concept of emotional practices to analyze, among other things, actors' dialogue and physical gestures, as well as elements of film narrative such as music and camera angles.

The study shows that Finnish feature-length fiction films of the 1940s and 1950s offer insight into the death culture of the time, depicting the prevailing attitudes and emotions of society. The films featured different death themes and related narratives: transfigured death, ruined death, forgotten death and remembered death. These were used to initially deal with emotions of sadness, bitterness and anger in the 1940s, and emotions caused by repressed grief throughout the 1950s and death-related traumas in the middle of the decade. The study also reveals the importance of death studies and the history of emotions in the cultural historical close reading of films: by utilizing research fields, films can be analyzed in a way that focuses on the diverse meanings of death and emotions, for example between genders and between those belonging to the majority population and minority groups, as well as broader social phenomena, such as urbanization and legislative structures. The close reading method used in the study can therefore be understood more broadly as a cultural historical close reading of the emotions of death and film, which challenges previous interpretations and creates new interpretive frameworks for past social and cultural phenomena.