Conversioni al cattolicesimo a Roma tra Sei e Settecento. La presenza degli scandinavi nell’Ospizio dei Convertendi.
Raunio, Anu (2010-01-30)
Conversioni al cattolicesimo a Roma tra Sei e Settecento. La presenza degli scandinavi nell’Ospizio dei Convertendi.
Raunio, Anu
(30.01.2010)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4155-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4155-1
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksen aiheena ovat katoliseen uskoon kääntyneet pohjoismaalaiset oratoriaanien vuonna 1673 Roomaan perustamassa hospitsissa, Ospizio dei Convertendissa. Pääasiallisena lähdemateriaalina on käytetty hospitsin rekisteriä sekä katolisten pappien käännynnäisten kertomusten pohjalta laatimia muistioita, jotka käsittelevät näiden elämänvaiheita ja kääntymysprosessia. Tutkimuksessa selvitetään käännynnäisten taustan lisäksi sitä, millaisia olivat ne olosuhteet ja syyt, jotka vaikuttivat eri tapauksissa tähän ratkaisuun. Tutkimuksessa luodataan lisäksi käännynnäisten myöhempiä vaiheita eri lähdesarjoja (erityisesti Pyhän Birgitan kongregaation ja Propaganda Fiden asiakirjat) yhdistämällä. Tavoitteena on monisyinen kokonaistulkinta menneisyyden yksilöistä uuden ajan alun Euroopan kulttuuri- ja kirkkohistoriallisessa kontekstissa.
Ospizio dei Convertendissa oli tutkimuksessa käsiteltynä ajanjaksona (1673-1706) yhteensä 2203 vierasta, näistä osa, yhteensä 101 henkeä, kotoisin Ruotsista (Suomi ja Liivinmaa mukaan lukien) ja Tanskasta (Norja mukaan lukien). Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, katoliseen uskoon eivät kääntyneet vain aateliset tai oppineet. Käännynnäisten sosiaalinen kirjo on hyvin laaja: sotilaita, aatelisia, merimiehiä, taiteilijoita ja käsityöläisiä. Tarinoissa ei ole viitteitä uskonnollisesta siirtolaisuudesta, vaan niiden perusteella voidaan todeta, että kimmoke luterilaisen uskon hylkäämiseen tuli ulkomailla. Taustalla olivat usein käytännön syyt: moni oli elänyt useita vuosia Euroopan katolisilla alueilla ja saanut kimmokkeen luterilaisen uskon hylkäämiseen lähipiiristä, esimerkiksi mestarilta, perheenjäseneltä, katoliselta toverilta tai aviopuolisolta. Kertomuksissa esiintyy myös sairaana tai vankeudessa annettu lupaus matkasta Roomaan katolisen kirkon huomaan ahdingosta pelastumista tai sairaudesta parantumista vastaan. Pyhimyksiin vetoaminenkaan ei ole niissä harvinaista. Kertomukset osoittavat sen kuuluneen uuden ajan alun protestanttiseen kansankulttuuriin, jossa erilaiset, toisiinsa nähden ristiriitaisetkin, uskomukset ja käytännöt olivat läsnä.
Katoliseen uskoon kääntymisen jälkeen useiden sotilaiden tiedetään taistelleen Morean sodassa tai sijoittuneen paavin vartiokaarteihin Roomassa. Lupaavimmat yksilöt koulutettiin lähetystyöhön Collegium Urbanumissa, joskin myöhemmin kävi ilmi, että tiukan lainsäädännön ja eri sääntökuntien ristiriitojen vuoksi lähetystyö Ruotsissa ja Tanskassa osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Osa ruotsalaisista sijoittui kuningatar Kristiinan hoviin Palazzo Riarioon. Joidenkin osaksi lankesi köyhyys ja sen myötä Ospizio dei Convertendin tai Pyhän Birgitan kongregaation köyhäinapuun turvautuminen. Protestanttiseen kotimaahan saatettiin myöhemmin myös palata, eikä katolinen menneisyys 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa estänyt edes valtiollisissa tai sotilasviroissa toimimista.
Ospizio dei Convertendissa oli tutkimuksessa käsiteltynä ajanjaksona (1673-1706) yhteensä 2203 vierasta, näistä osa, yhteensä 101 henkeä, kotoisin Ruotsista (Suomi ja Liivinmaa mukaan lukien) ja Tanskasta (Norja mukaan lukien). Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, katoliseen uskoon eivät kääntyneet vain aateliset tai oppineet. Käännynnäisten sosiaalinen kirjo on hyvin laaja: sotilaita, aatelisia, merimiehiä, taiteilijoita ja käsityöläisiä. Tarinoissa ei ole viitteitä uskonnollisesta siirtolaisuudesta, vaan niiden perusteella voidaan todeta, että kimmoke luterilaisen uskon hylkäämiseen tuli ulkomailla. Taustalla olivat usein käytännön syyt: moni oli elänyt useita vuosia Euroopan katolisilla alueilla ja saanut kimmokkeen luterilaisen uskon hylkäämiseen lähipiiristä, esimerkiksi mestarilta, perheenjäseneltä, katoliselta toverilta tai aviopuolisolta. Kertomuksissa esiintyy myös sairaana tai vankeudessa annettu lupaus matkasta Roomaan katolisen kirkon huomaan ahdingosta pelastumista tai sairaudesta parantumista vastaan. Pyhimyksiin vetoaminenkaan ei ole niissä harvinaista. Kertomukset osoittavat sen kuuluneen uuden ajan alun protestanttiseen kansankulttuuriin, jossa erilaiset, toisiinsa nähden ristiriitaisetkin, uskomukset ja käytännöt olivat läsnä.
Katoliseen uskoon kääntymisen jälkeen useiden sotilaiden tiedetään taistelleen Morean sodassa tai sijoittuneen paavin vartiokaarteihin Roomassa. Lupaavimmat yksilöt koulutettiin lähetystyöhön Collegium Urbanumissa, joskin myöhemmin kävi ilmi, että tiukan lainsäädännön ja eri sääntökuntien ristiriitojen vuoksi lähetystyö Ruotsissa ja Tanskassa osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Osa ruotsalaisista sijoittui kuningatar Kristiinan hoviin Palazzo Riarioon. Joidenkin osaksi lankesi köyhyys ja sen myötä Ospizio dei Convertendin tai Pyhän Birgitan kongregaation köyhäinapuun turvautuminen. Protestanttiseen kotimaahan saatettiin myöhemmin myös palata, eikä katolinen menneisyys 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa estänyt edes valtiollisissa tai sotilasviroissa toimimista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2867]