Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi
Broberg, Mari (2010-09-10)
Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi
Broberg, Mari
(10.09.2010)
Helsinki: Väestöliitto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uusperheen lapsen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia perheen ulkoisia ja sisäisiä voimavaroja. Perheen ulkoisista voimavaroista tarkastelun keskiössä ovat uusperheen rakenteeseen liittyvät tekijät, vanhempien koulutus, sosioekonominen asema sekä työhön, toimeentuloon ja asumiseen liittyvät tekijät. Sisäisistä voimavaroista tarkastellaan perheen yleistä toimivuutta, vanhemmuutta ja kasvatusta, perheen tukiverkostoa sekä perheiden tärkeäksi kokemia asioita. Uusperheen kannalta tärkeän osan voimavaroja muodostaa myös ihmissuhdeverkosto, jonka toimivuutta tutkimuksessa tarkastellaan äitien näkökulmasta. Muuttuvien perhesuhteiden on arvioitu uhkaavan lapsen hyvinvointia, joten uusperheen voimavarojen lisäksi tutkimuksen toisena keskeisenä tavoitteena on selvittää uusperheen lapsen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä. Uusperheen voimavaroista erityisenä kiinnostuksen kohteena on se, miten perheen ihmissuhdeverkoston toimivuus kytkeytyy lapsen hyvinvointiin.
Tutkimuksessa käytetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoa. Valtakunnallinen kyselylomakeaineisto lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä (n = 2 236) kerättiin tutkimusprojek¬tissa ”Origins of Exclusion in Early Childhood” vuonna 2002. Uusperheitä on aineistossa mukana 667. Haastatteluaineisto koostuu 24 uusperheen vanhemman haastattelusta. Tutkimuksessa yhdistetään kyselylomake- ja haastatteluaineiston analyysiä. Kyselylomakeaineiston analyysissä käytetään sekä kuvailevia tilastollisia analyysejä että monimuuttujamenetelmiä. Haastatteluaineiston analyysi perustuu sisällönanalyysiin.
Tutkimuksen tulosten mukaan uusperheiden voimavarat erosivat ydin- ja yksinhuoltajaperheiden voimavaroista lähinnä ulkoisten voimavarojen osalta. Uusperheiden vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema olivat jonkin verran matalammat kuin ydinperheen vanhemmilla. Erot suhteessa yksinhuoltajaperheisiin liittyivät lähinnä uusperheiden parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Sisäisten voimavarojen tarkastelussa perhetyyppien väliset erot olivat vähäisiä. Uusperheet arvioivat perheensä toimivuuden hieman ydinperheitä positiivisemmin. Kasvatusasiat aiheuttivat uusperheissä enemmän ristiriitoja kuin ydinperheissä.
Ihmissuhdeverkoston toimivuutta koskevan tarkastelun perusteella uusperheen äidit kokivat yhdessä asuvan uusperheensä ulkopuoliset suhteet (esimerkiksi lapsen ja etä-isän suhteen) huomattavasti hankalammiksi kuin uusperheensä sisäiset suhteet. Uusperheellisyys asettaa siis haasteita erityisesti lapsen ja etä-isän suhteen toimivuuteen. Perheen ihmissuhdeverkoston näkökulmasta uusperheet tyypiteltiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään sen mukaan miten suhteet perheessä muodostuivat: ihanteena ja tavoitteena ydinperhe, monia suhteita arvostava suurperhe sekä vahvan parisuhteen malli. Monia suhteita arvostava suurperhe osoittautui tässä tutkimuksessa yleisimmäksi uusperhetyypiksi.
Uusperhe ei näyttäisi olevan riski lapsen hyvinvoinnille, mutta se saattaa muuttaa perheen voimavaroja ja sitä kautta heijastua lapsen hyvinvointiin. Perheen voimavarojen näkökulmasta tarkasteltuna lapsen hyvinvointia tuki uusperheen toimiva ihmissuhdeverkosto. Lasten ongelmien ja uusperheen ihmissuhdeverkoston toimimattomuuden välillä oli selkeä yhteys. Äitien näkemyksen mukaan uusperheen sisäiset suhteet näyttäytyivät lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpinä kuin ulkopuoliset suhteet. Lapsen toimiva suhde muualla asuvaan isään voidaan kuitenkin nähdä tämän tutkimuksen tulosten perusteella positiivisena voimavarana, joka tukee lapsen hyvinvointia uusperheessä.
Tutkimuksessa käytetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoa. Valtakunnallinen kyselylomakeaineisto lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä (n = 2 236) kerättiin tutkimusprojek¬tissa ”Origins of Exclusion in Early Childhood” vuonna 2002. Uusperheitä on aineistossa mukana 667. Haastatteluaineisto koostuu 24 uusperheen vanhemman haastattelusta. Tutkimuksessa yhdistetään kyselylomake- ja haastatteluaineiston analyysiä. Kyselylomakeaineiston analyysissä käytetään sekä kuvailevia tilastollisia analyysejä että monimuuttujamenetelmiä. Haastatteluaineiston analyysi perustuu sisällönanalyysiin.
Tutkimuksen tulosten mukaan uusperheiden voimavarat erosivat ydin- ja yksinhuoltajaperheiden voimavaroista lähinnä ulkoisten voimavarojen osalta. Uusperheiden vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema olivat jonkin verran matalammat kuin ydinperheen vanhemmilla. Erot suhteessa yksinhuoltajaperheisiin liittyivät lähinnä uusperheiden parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Sisäisten voimavarojen tarkastelussa perhetyyppien väliset erot olivat vähäisiä. Uusperheet arvioivat perheensä toimivuuden hieman ydinperheitä positiivisemmin. Kasvatusasiat aiheuttivat uusperheissä enemmän ristiriitoja kuin ydinperheissä.
Ihmissuhdeverkoston toimivuutta koskevan tarkastelun perusteella uusperheen äidit kokivat yhdessä asuvan uusperheensä ulkopuoliset suhteet (esimerkiksi lapsen ja etä-isän suhteen) huomattavasti hankalammiksi kuin uusperheensä sisäiset suhteet. Uusperheellisyys asettaa siis haasteita erityisesti lapsen ja etä-isän suhteen toimivuuteen. Perheen ihmissuhdeverkoston näkökulmasta uusperheet tyypiteltiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään sen mukaan miten suhteet perheessä muodostuivat: ihanteena ja tavoitteena ydinperhe, monia suhteita arvostava suurperhe sekä vahvan parisuhteen malli. Monia suhteita arvostava suurperhe osoittautui tässä tutkimuksessa yleisimmäksi uusperhetyypiksi.
Uusperhe ei näyttäisi olevan riski lapsen hyvinvoinnille, mutta se saattaa muuttaa perheen voimavaroja ja sitä kautta heijastua lapsen hyvinvointiin. Perheen voimavarojen näkökulmasta tarkasteltuna lapsen hyvinvointia tuki uusperheen toimiva ihmissuhdeverkosto. Lasten ongelmien ja uusperheen ihmissuhdeverkoston toimimattomuuden välillä oli selkeä yhteys. Äitien näkemyksen mukaan uusperheen sisäiset suhteet näyttäytyivät lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpinä kuin ulkopuoliset suhteet. Lapsen toimiva suhde muualla asuvaan isään voidaan kuitenkin nähdä tämän tutkimuksen tulosten perusteella positiivisena voimavarana, joka tukee lapsen hyvinvointia uusperheessä.
Kokoelmat
- Erillisteokset ja sarjat [764]