Speaking Wounds – Silence, Self-injury and Healing in Patricia McCormick‟s Cut

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee itsensä vahingoittamisen, hiljaisuuden ja toipumisen representaatioita Patricia McCormickin nuorille aikuisille suunnatussa teoksessa Cut. Tutkielman tarkoituksena on analysoida itsensä vahingoittamista kirjallisuudentutkimuksellisesta näkökulmasta.

Vaikka itsensä vahingoittamisesta on englanninkielisillä markkinoilla olemassa runsaasti psykologista kirjallisuutta, ei sen representaatioita kirjallisuudessa ole vielä juurikaan tutkittu. Näiden representaatioiden analysointi on tärkeää, sillä 1990-luvun alkupuolella syntyi nuortenkirjallisuudessa genre, joka keskittyy juuri itsensä vahingoittamisen käsittelyyn. Patricia McCormickin Cut on edustava esimerkki tämän genren romaanista.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu monitieteellisistä teksteistä. Ensisijaisina lähteinä ovat Patrick Fueryn teoreettiset käsitykset hiljaisuudesta ja poissa-olosta sekä Christine Wilkie-Stibbsin feministiset luennat yksittäisistä nuortenkirjoista. Armando R. Favazzan kliiniset määritelmät itsensä vahingoittamisesta luovat perustan käyttämilleni termeille. Pääpaino tutkielmassa on kuitenkin omalla luennallani romaanista.

Tutkimustuloksena on, että sekä päähenkilön hiljaisuus että itsensä viiltely ovat monimerkityksisiä ja dynaamisia tiloja. Ne toimivat kommunikaation ja itsehoidon välineinä. Viiltelyyn sisältyy voimakkaasti hoivan käsite, sillä viiltämällä itseään päähenkilö yrittää käsitellä ja helpottaa henkistä ahdistustaan. Sekä hiljaisuus että viiltely auttavat eri tavoin päähenkilöä käsittelemään ja sisäistämään oman tilansa ja näin ollen myös edistävät paranemisprosessia, joka jatkuu puheen kautta perinteisessä psykoterapeuttisessa diskurssissa. Teos painottaa puheen roolia, mutta myös hiljaisuus ja viiltely muodostavat yhtäläiset kommunikaatio- ja hoitoväylät.