Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta
Taneli, Matti (2012-11-30)
Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta
Taneli, Matti
(30.11.2012)
Lataukset:
Annales Universitatis Turkuensis C 351 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5192-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5192-5
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee J. A. Hollon (1885–1967) sivistyskasvatusajattelua. Hollo oli monitoiminen kulttuurivaikuttaja, joka toimi kriitikkona, kirjailijana, suomentajana ja kasvatustieteilijänä. Häntä voidaan pitää J. V. Snellmanin rinnalla yhtenä merkittävimpänä suomalaisena kasvatusajattelijana. Hänen kasvatusajattelustaan ei ole kuitenkaan aiemmin tehty väitöskirjatason tutkimusta.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:
1. Millainen on Hollon näkemys kasvatuksesta, kasvatuksen maailmasta ja kasvatuksen
teoriasta?
2. Mikä on Hollon käsitys kasvattajan ja kasvatettavan merkityksestä kasvatustapahtumassa?
3. Mitä asioita sisältyy sivistyskasvatuksen eli kasvamaan saattamisen elementteihin?
Tutkimukseni on kasvatusfilosofinen. Tutkimusmenetelmäni on systemaattinen analyysi ja lähestymistapani on hermeneuttinen. Tutkimukseni pääaineistona ovat Hollon kasvatusta koskevat kirjoitukset, joista tärkeimmät ovat Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I-II (1918, 1919), Kasvatuksen maailma (1927), Kasvatuksen teoria (1927) ja Itsekasvatus ja elämisen taito (1931).
Hollon mukaan kasvatuksen maailma on suhteellisen itsenäinen elämänmuoto (Lebensform), jolla on oma ontologinen erityislaatunsa, so. sui generis. Kasvatusoppia ei pidä redusoida psykologiaan tai filosofiaan, koska sillä tavoin se menettää tieteellisen itsenäisyytensä. Hollon mielestä kasvatuksen teoria on teoria käytäntöä varten. Kasvatuksen teorian luomisessa tulee ottaa huomioon kasvatuksen maailman erityispiirteenä oleva kokonaisvaltainen näkökulma ja elämän palvelemisen päämäärä. Kasvattaminen on aina myös eettistä toimintaa. Kasvatuksen tavoitteena on hyvä elämä.
Hollon mukaan kasvattajan tehtävä on luoda kasvatettavalleen eheä sivistyksellinen perusta. Tämä voi tapahtua vain laaja-alaisen sivistyskasvatuksen avulla, jonka runkona on antiikin humanistinen sivistysperinne. Sivistyskasvatukseen kuuluvat älyllinen, eettinen, uskonnollinen, esteettinen ja toiminnallinen kasvatus. Mielikuvituksen avulla kasvattaja voi yhdistää kasvatuksen osa-alueet eheäksi kokonaisuudeksi. Ilman mielikuvitusta erilaiset ilmiöt olisivat pirstaleisina, toisistaan erillisinä osina ihmisen mielessä.
Opettajan persoona on merkittävä tekijä kasvatuksessa. Se tulee ottaa huomioon opettajankoulutuksen eli kasvattajan kasvattamisen valinnoissa. Opettaja-kasvattajan on tärkeää opiskella laajasti humanistisia opintoja, koska kasvatuksessa on kysymys ihmisestä. Ennen kaikkea kasvattajan eettistä ja esteettistä kykyä tulee harjoituttaa. Näin hän oppii käyttämään mielikuvitustaan kasvatustapahtumassa siten, että hän tulee kasvatuksellisesti näkeväksi kasvamaan saattajaksi, joka ymmärtää sen, mikä kussakin tilanteessa vaatii erityistä huomiota.
Tutkimukseni osoittaa, että Hollon henkitieteellinen ja fenomenologis-hermeneuttinen kasvatusnäkemys ei ole vain vastaparadigma empiiriselle kasvatustieteelle, vaan myös nykyajan teknis-taloudelliselle eetokselle, joka yhtäältä uhkaa välineellistää kasvatuksen ja toisaalta väärällä tavoin tieteellistää kasvatuksen tutkimuksen. Tämän takia kasvatusoppi kysymyksineen uhkaa siirtyä kasvatuskeskustelussa syrjemmälle, jopa hävitä kokonaan. Kasvatuksen ja kasvatuksen tutkimuksen vaarana on niiden liiallinen sitouttaminen tuotantoelämän jatkeeksi, minkä seurauksena on ihmisyyden toteuttamisen vaikeutuminen.
Tutkimuksen lopuksi esitän ideaalikoulunäkemykseni, joka perustuu osittain Hollon kasvatusnäkemykseen. Hollon näkemys on yhä ajankohtainen ja merkittävä kontribuutio kasvatusta, sen teoriaa ja käytäntöä koskevaan keskusteluun. Education is the initiation of cultivation. An Educational Philosophical Investigation into the Thinking of J.A. Hollo on the Bildung Ideal in Education.
This is an investigation into the thinking of J.A. Hollo on the Bildung ideal in education. Hollo was a versatile cultural influence who contributed to criticism, authorship, translation, as well as to education. He may be seen alongside J.V. Snellman as one of the most influential Finnish thinkers in the field of education. However, up to date no study has been carried out at a doctoral thesis level of his educational philosophy.
My research questions are as follows:
1. What is Hollo’s view on education, the world of education and the theory of education?
2. Which is Hollo’s view on the role of the educator and the educated in the act of education?
3. What elements do the Bildung ideal in education or the initiation of cultivation consist of?
My study has been carried out within the field of philosophy of education. My research method is systematic analysis and my approach is hermeneutic. The main corpus of material for my research is the writings on education by Hollo, among which the most important ones are Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I-II (The Imagination and its Cultivation I-II, 1918, 1919), Kasvatuksen maailma (The World of Education, 1927), Kasvatuksen teoria (The Theory of Education,1927), and Itsekasvatus ja elämisen taito ( Self-education and the Art of Living, 1931).
According to Hollo, the world of education is a relatively independent form of life (Lebensform), which has its own ontological sui generis quality. The theory of education must not be reduced to psychology or philosophy unless it loses its scholarly autonomy. According to Hollo, the theory of education is intended for praxis. In the creation of a theory of education, it is important to bear in mind a holistic perspective, and the target to serve life as a special characteristic of the world of education. Education is always an ethical activity as well. The aim of education is a good life.
According to Hollo, the task of the educator is to create a solid Bildung base for the person who will become educated. This may become the result only of broadly based Bildung, the basis of which is the ancient humanist Bildung tradition. The elements of Bildung are an intellectual, ethical, religious, aesthetic and action-based education. With the help of the imagination the educator may combine the different elements of education into a unified whole. Without the imagination, different phenomena would occur fragmented, separated from each other, in the mind of human beings.
The personality of the teacher plays a decisive role in education. It must be taken into account in teacher education, or in other words, in the choices made in the education of educators. The teacher-educator should be widely read in the humanities since education is about being human. More than anything else, the ethical and aesthetic capacity of the educator should be refined. The refinement will help the educator use his or her imagination in the act of educating in such a way that he or she will become a perceptive promoter of cultivation with an understanding of what needs special attention in what situation.
My investigation shows that Hollo’s humanist and phenomenological-hermeneutic educational views are not only a counter paradigm to empirical pedagogy but also to the modern technological and economical ethos which threatens on the one hand to instrumentalise education and on the other hand to make education ‘scientific’ in a mistaken fashion. For this reason pedagogical questions are threatened by marginalisation or even vanishing. The danger for education and research on education is an exaggerated bond causing education to become an extension of industry, with a complication of the realisation of humanity as a result.
As a conclusion to my research I shall present my own perspective on the ideal school, based partly on Hollo’s educational view. Hollo’s view is still current and a significant contribution to education and the debate on its theory and practice.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:
1. Millainen on Hollon näkemys kasvatuksesta, kasvatuksen maailmasta ja kasvatuksen
teoriasta?
2. Mikä on Hollon käsitys kasvattajan ja kasvatettavan merkityksestä kasvatustapahtumassa?
3. Mitä asioita sisältyy sivistyskasvatuksen eli kasvamaan saattamisen elementteihin?
Tutkimukseni on kasvatusfilosofinen. Tutkimusmenetelmäni on systemaattinen analyysi ja lähestymistapani on hermeneuttinen. Tutkimukseni pääaineistona ovat Hollon kasvatusta koskevat kirjoitukset, joista tärkeimmät ovat Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I-II (1918, 1919), Kasvatuksen maailma (1927), Kasvatuksen teoria (1927) ja Itsekasvatus ja elämisen taito (1931).
Hollon mukaan kasvatuksen maailma on suhteellisen itsenäinen elämänmuoto (Lebensform), jolla on oma ontologinen erityislaatunsa, so. sui generis. Kasvatusoppia ei pidä redusoida psykologiaan tai filosofiaan, koska sillä tavoin se menettää tieteellisen itsenäisyytensä. Hollon mielestä kasvatuksen teoria on teoria käytäntöä varten. Kasvatuksen teorian luomisessa tulee ottaa huomioon kasvatuksen maailman erityispiirteenä oleva kokonaisvaltainen näkökulma ja elämän palvelemisen päämäärä. Kasvattaminen on aina myös eettistä toimintaa. Kasvatuksen tavoitteena on hyvä elämä.
Hollon mukaan kasvattajan tehtävä on luoda kasvatettavalleen eheä sivistyksellinen perusta. Tämä voi tapahtua vain laaja-alaisen sivistyskasvatuksen avulla, jonka runkona on antiikin humanistinen sivistysperinne. Sivistyskasvatukseen kuuluvat älyllinen, eettinen, uskonnollinen, esteettinen ja toiminnallinen kasvatus. Mielikuvituksen avulla kasvattaja voi yhdistää kasvatuksen osa-alueet eheäksi kokonaisuudeksi. Ilman mielikuvitusta erilaiset ilmiöt olisivat pirstaleisina, toisistaan erillisinä osina ihmisen mielessä.
Opettajan persoona on merkittävä tekijä kasvatuksessa. Se tulee ottaa huomioon opettajankoulutuksen eli kasvattajan kasvattamisen valinnoissa. Opettaja-kasvattajan on tärkeää opiskella laajasti humanistisia opintoja, koska kasvatuksessa on kysymys ihmisestä. Ennen kaikkea kasvattajan eettistä ja esteettistä kykyä tulee harjoituttaa. Näin hän oppii käyttämään mielikuvitustaan kasvatustapahtumassa siten, että hän tulee kasvatuksellisesti näkeväksi kasvamaan saattajaksi, joka ymmärtää sen, mikä kussakin tilanteessa vaatii erityistä huomiota.
Tutkimukseni osoittaa, että Hollon henkitieteellinen ja fenomenologis-hermeneuttinen kasvatusnäkemys ei ole vain vastaparadigma empiiriselle kasvatustieteelle, vaan myös nykyajan teknis-taloudelliselle eetokselle, joka yhtäältä uhkaa välineellistää kasvatuksen ja toisaalta väärällä tavoin tieteellistää kasvatuksen tutkimuksen. Tämän takia kasvatusoppi kysymyksineen uhkaa siirtyä kasvatuskeskustelussa syrjemmälle, jopa hävitä kokonaan. Kasvatuksen ja kasvatuksen tutkimuksen vaarana on niiden liiallinen sitouttaminen tuotantoelämän jatkeeksi, minkä seurauksena on ihmisyyden toteuttamisen vaikeutuminen.
Tutkimuksen lopuksi esitän ideaalikoulunäkemykseni, joka perustuu osittain Hollon kasvatusnäkemykseen. Hollon näkemys on yhä ajankohtainen ja merkittävä kontribuutio kasvatusta, sen teoriaa ja käytäntöä koskevaan keskusteluun.
This is an investigation into the thinking of J.A. Hollo on the Bildung ideal in education. Hollo was a versatile cultural influence who contributed to criticism, authorship, translation, as well as to education. He may be seen alongside J.V. Snellman as one of the most influential Finnish thinkers in the field of education. However, up to date no study has been carried out at a doctoral thesis level of his educational philosophy.
My research questions are as follows:
1. What is Hollo’s view on education, the world of education and the theory of education?
2. Which is Hollo’s view on the role of the educator and the educated in the act of education?
3. What elements do the Bildung ideal in education or the initiation of cultivation consist of?
My study has been carried out within the field of philosophy of education. My research method is systematic analysis and my approach is hermeneutic. The main corpus of material for my research is the writings on education by Hollo, among which the most important ones are Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I-II (The Imagination and its Cultivation I-II, 1918, 1919), Kasvatuksen maailma (The World of Education, 1927), Kasvatuksen teoria (The Theory of Education,1927), and Itsekasvatus ja elämisen taito ( Self-education and the Art of Living, 1931).
According to Hollo, the world of education is a relatively independent form of life (Lebensform), which has its own ontological sui generis quality. The theory of education must not be reduced to psychology or philosophy unless it loses its scholarly autonomy. According to Hollo, the theory of education is intended for praxis. In the creation of a theory of education, it is important to bear in mind a holistic perspective, and the target to serve life as a special characteristic of the world of education. Education is always an ethical activity as well. The aim of education is a good life.
According to Hollo, the task of the educator is to create a solid Bildung base for the person who will become educated. This may become the result only of broadly based Bildung, the basis of which is the ancient humanist Bildung tradition. The elements of Bildung are an intellectual, ethical, religious, aesthetic and action-based education. With the help of the imagination the educator may combine the different elements of education into a unified whole. Without the imagination, different phenomena would occur fragmented, separated from each other, in the mind of human beings.
The personality of the teacher plays a decisive role in education. It must be taken into account in teacher education, or in other words, in the choices made in the education of educators. The teacher-educator should be widely read in the humanities since education is about being human. More than anything else, the ethical and aesthetic capacity of the educator should be refined. The refinement will help the educator use his or her imagination in the act of educating in such a way that he or she will become a perceptive promoter of cultivation with an understanding of what needs special attention in what situation.
My investigation shows that Hollo’s humanist and phenomenological-hermeneutic educational views are not only a counter paradigm to empirical pedagogy but also to the modern technological and economical ethos which threatens on the one hand to instrumentalise education and on the other hand to make education ‘scientific’ in a mistaken fashion. For this reason pedagogical questions are threatened by marginalisation or even vanishing. The danger for education and research on education is an exaggerated bond causing education to become an extension of industry, with a complication of the realisation of humanity as a result.
As a conclusion to my research I shall present my own perspective on the ideal school, based partly on Hollo’s educational view. Hollo’s view is still current and a significant contribution to education and the debate on its theory and practice.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2870]