Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta
Pitkälä, Pekka (2013-10-03)
Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta
Pitkälä, Pekka
(03.10.2013)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310036486
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310036486
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee suomalaisen kuvataiteilijan, kirjailijan ja originellin kansallisromantikon
Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten
historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä,
joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän
Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa
mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset
paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat
Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on
käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston
käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa.
Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen
kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli
suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys.
Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849–
1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa
vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman
kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla.
Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen
tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen.
Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia
nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen
valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia
suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen
kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi-
Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa
kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet
liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen
tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään
osallistui.
Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron
myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen,
taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi
luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa
yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman
yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.
Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten
historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä,
joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän
Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa
mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset
paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat
Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on
käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston
käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa.
Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen
kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli
suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys.
Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849–
1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa
vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman
kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla.
Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen
tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen.
Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia
nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen
valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia
suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen
kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi-
Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa
kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet
liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen
tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään
osallistui.
Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron
myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen,
taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi
luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa
yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman
yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.