"Korkeampi maailman järjestys vaatii." : Tolstoilaisuus ja henkilöhahmojen valinnanvapaus Arvid Järnefeltin teoksessa Ihmiskohtaloja (1895)
317.64 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset127
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmassani tutkin Arvid Järnefeltin teosta Ihmiskohtaloja (1895). Analysoin
teoksen tolstoilaisuutta sen henkilöhahmojen tyypillisyyden sekä kertojan käyttämän ironian
kautta. Lisäksi tarkastelen sitä, minkälaista hahmojen valinnanvapaus on teoksen maailmassa,
1800-luvun lopun Suomessa. Tutkielmani tarkoitus on syventää Ihmiskohtaloista aiemmin
tehtyä analyysia, sekä tuottaa tietoa teoksen henkilöhahmoista.
Vertailen tutkielmassani henkilöhahmojen edustamia ihmistyyppejä suoraan tolstoilaiseen
maailmankatsomukseen, jonka tiimoilta viittaan tolstoilaisuudesta kattavasti kirjoittaneeseen
Armo Nokkalaan. Hahmojen tyypillisyyden ja elämänkatsomusten analyysissa käytän hyväksi
Pertti Karkaman aikaisempaa analyysia teoksesta. Vertailun lopputulemana on se, että
tuhoutuvat henkilöhahmot edustavat tolstoilaisuuden kannalta paheksuttavia elämisen tapoja
ja instituutioita. Kertojan käyttämää ironiaa tutkin ironiantutkija Toini Rahtun teksteihin
nojaten. Totean kertojan puhuvan ironisesti henkilöhahmoistaan, ja tuovan täten etualalle
hahmojen edustamien tyyppien ja elämänkatsomusten epäideaalisuutta.
Tutkin henkilöhahmojen valinnanvapautta positiointiteorian keinoin. Teorian käytännön
soveltamisessa nojaan Jyrki Pöysän sekä Luk van Langenhovin ja Rom Harrén artikkeleihin.
Totean hahmoilla olevan jonkinlaista valinnanvapautta sen suhteen, minkälaisia positioita he
elämässään omaksuvat. Näiden positioiden kautta hahmoilla on valinnanvapautta elämänsä
suuntaan liittyen. Totean myös hahmojen valinnanvapauden olevan heidän synnynnäisten ja
yhteiskunnallisten rooliensa rajoittamaa, minkä vuoksi tuhoutuvien henkilöhahmojen tuho ei
ilmene pelkästään henkilöhahmojen itsensä, vaan myös heitä vangitsevan
maailmanjärjestyksen ja yhteiskunnan kritiikkinä.