Hybridiopetus korkeakouluissa
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset539
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Viime aikoina on ollut paljon puhetta hybridiopetuksesta, johon on enenevissä määrin siirrytty COVID-19-pandemian vuoksi. Tässä tutkimuksessa hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, jossa opetukseen yhdistetään pedagogisesti lähiopetusta ja verkko-opetusta. Tutkimus on jaettu kahteen osatutkimukseen. Ensimmäinen osatutkimus on kartoittava kirjallisuuskatsaus ja toinen osatutkimus on empiirinen tutkimus. Ensimmäisen osatutkimuksen tarkoituksena on selvittää tarkemmin, millaista
hybridiopetus on korkeakouluissa ja mitä hyötyjä ja haasteita siihen liittyy. Toisen osatutkimuksen avulla tutkitaan hybridiopetusta korkeakouluopettajien näkökulmasta Suomen korkeakouluissa.
Osatutkimus 1 eli kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 21 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Niiden mukaan hybridiopetuksella on neljä erilaista muotoa: (1) lähiopetuksessa osa ajasta käytetään verkossa, (2) verkkomateriaali on normaalin opetuksen lisänä, (3) osa tunneista toteutetaan lähiopetuksessa ja osa etänä verkkomateriaalin avulla tai (4) osa opiskelijoista on samaan aikaan lähiopetuksessa ja osa seuraa opetusta etänä. Hyötyjä olivat muun muassa opiskelijoiden positiivinen suhtautuminen opiskeluun, opetuksen joustavuus ja monipuolisuus. Haasteet liittyivät erityisesti teknologian käyttöön niin opiskelijoiden kuin opettajienkin osalta. Myös negatiiviset asenteet ja suurempi vastuu opiskelusta olivat haasteita. Oppimistulosten osalta tutkimukset olivat keskenään ristiriidassa, sillä osassa tutkimuksista oppimistulokset paranivat, osassa eivät muuttuneet ja osassa olivat heikommat.
Osatutkimus 2 varten kerättiin empiirinen aineisto sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tutkimuskyselyyn osallistui 15 suomalaista korkeakouluopettajaa, joiden vastauksia analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Opettajilta kysyttiin, mitä hybridiopetus on heidän kokemuksiensa mukaan ja lisäksi, miten hybridioppitunnin suunnittelu eroaa sellaisen oppitunnin suunnittelusta, jossa oppilaat ovat samaan aikaan samassa paikassa. Opettajien mukaan hybridiopetus
voitiin jakaa kolmeen yläluokkaan, jotka olivat A monipuolinen työskentely, B oppitunnin striimaus ja C Itsenäinen verkkotyöskentely. Hybridiopetuksen suunnittelu oli opettajien mukaan yleisesti kuormittavampaa kuin sellaisen oppitunnin suunnittelu, missä kaikki oppilaat ovat samassa paikassa samaan aikaan. Yleisesti opettajat suunnittelivat enemmän joko käytännön toteutusta tai pedagogiikkaa. Osatutkimusten tulokset ovat keskenään hieman erilaiset. Tähän on voinut vaikuttaa osaltaan tutkimusten toteutusajankohta, sillä kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen osallistuneet tutkimukset on
tehty ennen pandemia-aikaa ja toisen osatutkimuksen aineisto on kerätty pandemian aikana. Osatutkimus 2:n mukaan Suomessa tyypillisin hybridiopetuksen tapa oli lähi- ja etäryhmien välinen oppituntien striimaus eli opetus oli samanaikaisesti tapahtuvaa. Sen sijaan osatutkimus 1:n kirjallisuuskatsauksen mukaan hybridiopetuksen muodoista yleisin oli toteuttaa osa opetuksesta lähiopetuksena ja osa verkkomateriaalin avulla itsenäisesti työskennellen.