Luovuttajan lymfosyytti-infuusiot allogeenisen kantasolujensiirron jälkihoidossa
448.5 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset305
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
JOHDANTO: Allogeenisen kantasolujensiirron jälkihoidossa käytetty luovuttajan lymfosyyttiinfuusio (DLI) on potentiaalinen hoitokeino ehkäisemään tai hoitamaan pahanlaatuisen veritaudin
relapsia. Tutkimuksessa selvitettiin DLI-hoidon tehoa Tyksin kantasolujensiirtoyksikössä.
AINEISTO: Tyksissä vuosina 2009 - 2019 allogeenisen kantasolujensiirron jälkeen DLI:n sai 46
potilasta. Lymfosyytti-infuusioita annettiin joko ennakoivasti (pre-emptiivisesti), kliinisen taudin
hoitoon tai profylaktisesti suuren relapsiriskin pienentämiseksi.
TULOKSET: Ennakoivan hoidon saaneiden elinikä ja taudin etenemättömyysaika olivat
merkitsevästi pidemmät kuin kliinisen taudin tai profylaktisen hoidon saaneilla. DLI-hoidon
merkittävin riski on käänteishyljintä. Yli puolelle tutkimuksen potilaista ei ilmaantunut akuuttia tai
kroonista käänteishyljintäreaktiota, mutta toisaalta yksi potilas kuoli akuuttiin ja yksi krooniseen
käänteishyljintäreaktioon.
PÄÄTELMÄT: DLI on keino lisätä siirron jälkeistä graft-versus-leukemia vaikutusta. Sen hyöty on
suurin ennakoivana hoitona vähäisen tautimäärän hoidossa. DLI-hoidon tehoon ja turvallisuuteen
voidaan vaikuttaa sopivalla annostelulla ja liitännäishoidoilla.
INTRODUCTION: Post-transplant donor lymphocyte infusions (DLI) are used for prevention and
treatment of relapse of the haematological malignancy after allogeneic stem cell transplantation.
In the present study DLI treatments for different indications in Turku University Hospital were
analysed.
MATERIAL: During years 2009-2019 a total of 46 patients were treated with DLI. DLI was used preemptively (molecular residual disease, mixed chimerism), in clinical relapse, or prophylactically in
remission of high-risk disease.
RESULTS: Overall survival and progression free survival were longer in patients treated
preemptively than those who received prophylactic DLI or were treated in clinical relapse
(P=0.005). More than half of the patients did not experience acute or chronic graft-versus-host
disease (GvHD), but one patient died of acute and another of chronic GvHD.
CONCLUSIONS: With DLI we can potentially enhance the post-transplant graft-versus-leukemia
effect. The benefit is greatest when given preemptively in minimal disease state. Efficacy and
safety of DLIs can be affected with proper dosing and adjuvant drugs.