"All the time there was" : Supistunut aikahorisontti ja kyynisyyden varaan rakentuva identiteetti John Barthin romaanissa The Floating Opera
619.91 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset204
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen aikakokemuksen ja identiteetin välistä suhdetta John Barthin
romaanissa The Floating Opera. Romaanin päähenkilö Todd Andrews voi sydänvian vuoksi kuolla
minä hetkenä hyvänsä ja käyttää valtavasti energiaa löytääkseen oikealta tuntuvan suhtautumistavan
kuolevaisuuden ongelmaan. Kysymys kuolemasta nostaa suhteen aikaan erääksi romaanin keskeisistä
aiheista ja toimii tutkielmani lähtökohtana. Ajan tematiikkaa romaanissa vahvistaa se, että Toddilla on
hyvin ristiriitainen suhde itsemurhan tehneeseen isäänsä sekä tämän edustamiin perinteisiin arvoihin.
Todd pyrkii päättäväisesti saamaan kuolevaisuudesta ja ihmiselämän epätäydellisyydestä henkisen
yliotteen kieltämällä merkityksen kaikelta inhimilliseltä toiminnalta. Tämä kyyninen elämänasenne
huipentuu romaanin lopussa, kun Todd yrittää räjäyttää kaupunkiin tulleen teatterilaivan, Adam’s
Floating Operan. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millä tavalla Toddin kyynisyys ja vaikea suhde
aikaan ovat kytköksissä toisiinsa.
Lähestyn tutkimuskysymystäni Martin Heideggerin hermeneuttisen filosofian kautta. Tutkielman
kahden ensimmäisen käsittelyluvun pääkäsitteet ovat oleminen kohti kuolemaa, joka painottaa oman
rajallisuuden kohtaamista elämän merkityksellisyyden lähteenä, sekä toisto, joka kuvaa elämän
sisällön määrittymistä omaksutusta perinnöstä käsin. Kuolemaa kohti olemisen käsitteen kautta pääsen
kiinni Toddin tapaan yrittää käsitellä ja hallita omaa kuolevaisuuttaan. Tällöin käy ilmi, ettei Todd
halua hyväksyä rajallisuutta elämän lähtökohdaksi, ja tämän myötä hän päätyy korvaamaan
tulevaisuuden päämäärät ironisilla peleillä. Toiston käsite mahdollistaa Toddin isä-suhteen tarkastelun:
suhtautumalla ristiriitaisesti rahaan, työhön ja rasismiin Todd pyrkii löytämään vastauksen isän
perintöön siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyvyttömyys vastata isän perintöön voidaan Heideggerin
ajattelun pohjalta kytkeä Toddin haluttomuuteen hyväksyä omaa rajallisuuttaan.
Viimeisessä käsittelyluvussa peilaan Toddin suhdetta aikaan hänen tapaansa rakentaa omaa
identiteettiään. Lähestyn aihetta Charles Taylorin, Paul Ricoeurin sekä Mihail Bahtinin dialogisen
identiteettikäsityksen pohjalta. Luvussa käy ilmi, että Todd pyrkii saavuttamaan autonomisuuden
häivyttämällä olemisestaan dialogisuuden sekä suhteen moraalisiin arvostelmiin. Tutkielmani
keskeisenä tuloksena voidaankin pitää sitä, että juuri dialogisuudesta kieltäytyminen on kytköksissä
Toddin elämän ajallisen horisontin supistumiseen ja yhtenäisen aikakokemuksen rikkoutumiseen.