Epäluulon epidemiologia : Poliittisen epäluottamuksen tyyppien muutos
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset235
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Poliittista epäluottamusta on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty pääasiassa luottamuksen puutteena ja sen kääntöpuolena, ei itsenäisenä tai erillistä tarkastelua vaativana ilmiönä. Tästä syystä epäluottamuksen erilaisia ilmenemismuotoja ja niiden muodostumista ei ole juurikaan systematisoitu, vaikka epäluottamuksen yhteiskunnallisista vaikutuksista onkin esitetty eriäviä arvioita. Poliittisen epäluottamuksen merkitys niin järjestelmän vakaudelle, poliittisten toimijoiden legitimiteetille kuin demokratian toimivuudelle kuitenkin korostaa sen yksityiskohtaisempaa tarkastelua, mukaan lukien epäluottamuksen erilaisten tyyppien muotoutumisen analysointia.
Tässä kandidaatintutkielmassa pureudutaan poliittisen epäluottamuksen kokemusten syntymiseen Paul-Erik Korvelan ja Isak Vennon (2021) muotoileman poliittisen epäluottamuksen typologian avulla: kyseinen typologia luokittelee neljä epäilevän kansalaisen ideaalityyppiä, joiden välisiä siirtymiä tässä työssä käsitellään. Ideaalityyppien pohjalta hahmottelen neljä reittiä, joiden kautta kansalaisen epäluottamuksen kokemus voi muuttua. Keskeisenä teesinä työ esittää epäluottamuksen kokemusten olevan jatkuvassa muutoksessa: epäluottamuksen kokemukset eivät ole pysyviä tai stabiileja kategorioita, vaan niiden muotoutumisen tapa näkyy kansalaisten poliittisessa käyttäytymisessä, osallistumisessa tai osallistumattomuudessa. Huomiota kiinnitetään muun muassa poliittiseen ja institutionaaliseen kontekstiin, sekä eri tasojen poliittisten toimijoiden suoriutumiseen. Tutkielmassa pohditaan myös epäluottamuksen muutosreittien vaikutuksia demokratiaan ja poliittisen järjestelmän vakauteen. Työn tavoitteena on parantaa ymmärrystä poliittisen epäluottamuksen kokemusten syntymisestä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista, edistää epäluottamuksen tutkimuksellista asemaa itsenäisenä konseptina, sekä valottaa sen erilaisten ilmenemismuotojen vuorovaikutusta.