Luokanopettajien käsitykset toiminnallisuudesta alkuopetuksessa: Toiminnallisen opetuksen määrittelyt, käytännöt ja perustelut
939.6 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset207
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu- tutkielmassani tutkin sitä, miten luokanopettajat määrittelevät toiminnallisuutta,
millaisin tavoin ja menetelmin luokanopettajat toteuttavat toiminnallisuutta alkuopetuksessa ja miten
he perustelevat toiminnallisuden käyttämistä. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen
ensin opetuskäsitystutkimusta ja erityisesti käytännöllistä tietoa, johon opettajien päätöksenteko
esimerkiksi opetusmenetelmien valintaan liittyen perustuu. Esittelen Clarkiin ja Petersoniin (1986)
perustuen opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan mallin sekä edelleen Allas, Leijen & Toom
(2016) esittämät opetuksellisen toimintatiedon viitekehyksen, joita käytän tutkimukseni teoreettisena
viitekehyksenä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen lisäksi toiminnallisen opetuksen lähtökohtia.
Tutkimukseen osallistui vastasi yhteensä 51 luokanopettajaa, jotka ovat työskennelleet
alkuopetuksessa. Laadullinen aineisto kerättiin avoimella kyselyllä, johon opettajat kirjoittivat
tekstimuodossa vastauksensa toiminnallisen opetuksen toteuttamista koskeviin kysymyksiin.
Luokittelin analysoidessani aineiston ensin opetuksellisen toimintatiedon viitekehyksestä johdettuihin
pääluokkiin: toiminnallisen opetuksen määrittelyt, toiminnallisen opetuksen käytännöt ja
toiminnallisen opetuksen perustelut. Tämän jälkeen luokittelin aineiston alaluokkiin aineistolähtöisesti
käyttäen sisällönanalyysia.
Luokanopettajat toivat eniten esille toiminnallisen opetuksen käytäntöön liittyviä ilmauksia ja vähiten
toiminnallisuuden määrittelyyn liittyviä ilmauksia. Tutkimuksen tulosten perusteella luokanopettajien
mielestä toiminnallisuus on aktiivista ja fyysistä liikettä sisältävää toimintaa. Lisäksi toiminallisuus on
luokanopettajien mielestä käytännönläheistä ja siihen kuuluu konkreettisuus. Luokanopettajat
perustelevat, että toiminnallisuudella on paljon hyötyjä oppimiseen. Se auttaa oppilaita myös
keskittymään ja motivoi heitä. Toiminnallisuus luokanopettajien mukaan helpottaa eriyttämistä.
Luokanopettajat kuitenkin myös tunnistavat sen, että toiminnallisuus ei sovi kaikille ja lisäksi se vaatii
opettajalta resursseja ja vaivannäköä paljon.
Luokanopettaajat kertoivat käyttävänsä eniten toiminnallisuutta äidinkielessä ja matematiikassa sekä
vähiten uskonnossa. Luokanopettajien mielestä toiminnallisuus soveltuu sopivissa määrin
käytettäväksi kaikissa oppiaineissa ja tilanteissa. Erityisesti sopivina tilanteina toiminnallisuuden
käyttöön luokanopettajat pitävät tauotusta ja kertausta. Rauhoittumiseen vaativiin tilanteisiin ja uuden
asian opetteluun, toiminnallisuus ei opettajien mielestä sovi. Toiminnallisuutta toteutettiin paljon
ketju- tehtävillä, joissa haettiin käytävästä tai musta paikasta, usein värinopan osoittama, tehtävä, joka
mentiin omalle paikalle tekemään ja haettiin taas uusi tehtävä. Monet opettajat kertoivat käyttävänsä
myös leikkejä ja pelejä toiminnallisina menetelminä sekä hyödynsivät toiminnallisuuteen paljon eri
materiaaleja ja välineitä.
Tutkimus tarjoaa opettajille tietoa toiminnallisuudesta ja eri tavoista toteuttaa toiminnallisuuta
alkuopetuksessa. Tutkimuksen tulokset olivat monilta osin yhtenäisiä kirjallisuuden ja aikaisempien
tutkimusten kanssa. Seuraavaksi olisi mielenkiintoista lähteä havainnoimaan toiminnallisuutta ja saada
sitä kautta toiminnallisuuden käytöstä vielä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimustieota.
Mielenkiintoista olisi saada aiheesta tutkimustietoa myös oppilaiden näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan
vähäisen tutkimuksen takia opettajien käsityksiä toiminnallisuudesta ja sen käytöstä on tärkeä tutkia
lisää.