Kirurgisen erikoisalan vaikutus lasten suprakondylaarimurtumien hoidon tuloksiin
Ladataan...
206.3 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Suprakondylaariset humerusmurtumat (supracondylar humerus fracture) ovat yleisimpiä
lasten leikkaushoitoa vaativia murtumia. Vammamekanismina on tyypillisesti
putoaminen ojennetun käden varaan. Dislokoituneeseen suprakondylaarimurtumaan
liittyy riski hermo- ja verisuonivaurioihin, puutteellisen reduktion aiheuttamaan
liikelaajuuden rajoittumiseen tai kantokulman pienenemiseen (cubitus
varus -virheasento) ja kyynärvarren aitiopaineoireyhtymään. Suurin osa
komplikaatioista olisi vältettävissä asianmukaisella hoidolla.
Lastenkirurgeilla on Suomessa ollut vahva asema lasten murtumien hoidossa ja on
arvioitu, että lastenkirurgit hoitavat valtaosan lasten suprakondylaarimurtumista, mikä
poikkeaa muiden länsimaiden käytäntöistä. Tutkimuksessa vertailtiin erikoistuvien
lääkärien, lastenkirurgian erikoislääkärien ja ortopedien leikkaushoidon tuloksia.
Aineisto koostuu Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2005-2015
leikatuista lasten suprakondylaarimurtumista. Tutkimuksen mukaan ortopedeilla oli
tilastollisesti merkitsevästi vähemmän epätyydyttäviä reduktioita, avoimia reduktioita ja
komplikaatioita. Tutkimuksen mukaan leikkaushoidon laatu paranisi toimenpiteiden
keskittämisellä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäreille.