Hengitystievirusten tarttuminen pinnoilta
Ladataan...
604.76 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Hengitystievirukset aiheuttavat maailmanlaajuisesti enemmän kuolemia kuin yksikään
muu tartunnanaiheuttaja. Lisäksi ne kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat
merkittävää taloudellista haittaa sairaspoissaolojen kautta vuosittain. Koska keinot
hengitysteiden virusinfektioiden hoitamiseen ovat rajalliset, on ennaltaehkäisy niiden
kohdalla avainasemassa.
Hengitystievirukset voivat tarttua neljän eri tartuntareitin kautta: suoraan
kosketustartuntana, epäsuorasti esimerkiksi pintojen välityksellä, pisaratartuntana tai
aerosolitartuntana ilmateitse. Kaikki hengitystievirukset voivat tarttua usealla tavalla.
Pääasiallinen tartuntatapa riippuu useasta tekijästä ja vaihtelee hengitystievirusten
välillä. Hengitystievirusten perimäainesta on pystytty osoittamaan eri pinnoilta, mutta
pintojen merkitys hengitystievirusten leviämisessä on ollut toistaiseksi epäselvä.
COVID-19-pandemian myötä hengitystievirusten eri tartuntareittien rooli nousi
ennennäkemättömän kiinnostuksen kohteeksi tehokkaiden ennaltaehkäisykeinojen
löytämiseksi.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää viimeaikaisin tutkimustieto
pintojen roolista hengitystievirusten leviämisessä. Aineisto katsaukseen kerättiin
tekemällä haku Pubmediin. Hakusanoina käytettiin respiratory viruses, respiratory
tract infections, respiratory viruses transmission, indirect transmission, surface
stability, surfaces, inanimate surfaces, fomites. Tutkimusten luotettavuus ja
ajankohtaisuus arvioitiin ja viitteet tarkistettiin asiaankuuluvien tutkimusten varalta.
Vaikka COVID-19-pandemian myötä tutkimusten määrä aiheesta on lisääntynyt
merkittävästi, on pintojen roolista hengitystievirusten tartuntareittinä yhä hyvin
rajallisesti tutkimustietoa. Kokeellisia altistustutkimuksia ei eettisistä syistä ole juuri
tehty. Valtaosassa tutkimuksista virusten havaitsemiseen pinnalta on käytetty pelkkää
PCR-tutkimusta, joka ei kerro elinkykyisen viruksen olemassaolosta pinnalla.
Virusviljelyllä hengitystieviruksia on pystytty osoittamaan pinnoilta merkittävästi
vähemmän. Koska eri hengitystievirusten tarkat infektiiviset annokset eivät ole
tiedossa, on vaikeaa arvioida riittäisikö pinnoilla säilyvä viruskopiomäärä tartunnan
aiheuttamiseen. Hengitystievirusten tarttuminen pinnoilta on teoriassa mahdollista,
erityisesti mikäli ollaan kosketuksissa tuoreeseen hengitystie-eritteeseen. Infektiivisen
annoksen säilyminen tartuntaketjun alusta loppuun vaikuttaa kuitenkin niin
epätodennäköiseltä, että pintojen roolia ei voida pitää kovin merkittävänä
hengitystievirusten leviämisessä.