Escherichia coli ja Bacteroides vulgatus -bakteerien lipopolysakkaridien vaikutus tyypin 1 diabetekseen liittyviin autoimmuunimekanismeihin
Ladataan...
1.03 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetes (T1D) on maailmanlaajuinen autoimmuunisairaus, jolle ei olla vielä keksitty parannus- tai ehkäisykeinoa. T1D vaatii jokapäiväistä verensokeriseurantaa sekä insuliinihoitoa ja voi johtaa hoitamattomana jopa kuolemaan. T1D:n etiologiaa ei vielä täysin tunneta, mutta tiedetään että sen puhkeamiseen vaikuttaa sekä perinnölliset että ympäristölliset tekijät. Viime aikoina kiinnostus suolistomikrobiston osuuteen autoimmuunisairauksien patogeneesissa on kasvanut. On havaittu, että gram-negatiivisten bakteerien solukalvojen pinnalla esiintyvä lipopolysakkaridi saattaa vaikuttaa T1D:n patogeneesiin. Eri lipopolysakkarideilla on erilainen rakenne ja täten niillä voi olla erilainen immunivaste. Suomessa, jossa esiintyy maailman eniten diabetesta, on havaittu Bacteroides -suvun bakteerien olevan vallitsevassa asemassa suomalaisten suolistomikrobistossa. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia, onko E. coli ja B. vulgatus -bakteerien lipopolysakkaridien vaikutuksella eroa tyypin 1 diabetekseen liittyviin autoimmuunimekanismeihin.
Tässä tutkielmassa tutkittiin E. coli ja B. vulgatus -bakteerien lipopolysakkaridien vaikutusta autoimmuunivasteeseen NOD-hiirimallissa. Ensisijaista vastetta ja solujen tolerisoitumista LPS:lle tutkittiin hiirten peritonaalisolujen TNF-α- ja IL-12-vasteella ELISAlla mitattuna sekä mittaamalla jääleikkeistä haiman Langerhansin saarekkeiden CXCL10- ja TLR4-pitoisuutta. LPS:n aiheuttamaa immuunivastetta tutkittiin myös lymfosyyttien aktivaatiomarkkerien avulla virtaussytometrilla.
Sekä E. coli että B. vulgatus -bakteerien lipopolysakkaridi näytti nostavan peritonaalisolujen sytokiinituotantoa. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että E. coli -bakteerin lipopolysakkaridi aiheuttaa voimakkaamman immuunivasteen NOD-hiirten peritonaalisoluissa. E. coli ja B. vulgatus -bakteerien lipopolysakkaridilla näytti olevan vaikutusta myös NOD-hiirten haiman Langerhansin saarekkeiden CXCL10- ja TLR4-pitoisuuteen sekä haiman imusolmukkeiden lymfosyyttien aktivoitumiseen.
Tutkielman tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta. E. coli -bakteerin vahvempi immuunivaste saattaa aiheuttaa vahvemman endotoksiinitolerisaation, mikä saattaa vähentää T1D:n ilmaantuvuutta. Koska suolistomikrobisto on erittäin monimutkainen kokonaisuus, LPS:n merkityksen ymmärtäminen T1D:n patogeneesissa vaatii vielä lisää tutkimusta.