Lisääkö kaunokirjallisuuden lukeminen empatiaa? : Kauno- ja tietokirjallisuuden lukemisen herättämät ajatussisällöt ja narratiivin maailmaan uppoutuminen
Ladataan...
1021.21 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia lukemisen ja empatian välistä yhteyttä sekä
lukemisen aikana herääviä ajatussisältöjä. Tutkimuskirjallisuuden perusteella oletettiin, että
kaunokirjallisuuden lukeminen lisää lukijan kokemaa empatiaa transportaation eli narratiivin
maailmaan uppoutumisen seurauksena. Empatian oletettiin lisääntyvän viikon kuluttua
lukukokemuksesta. Kauno- ja tietokirjallisuuden lukemisen aikana oletettiin viriävän erilaisia
ajatustyyppejä, joista oletettiin tunnistettavan ainakin ajatusten harhailua ja uppoutumista kuvastavat
ajatustyypit.
Tutkimuksessa osallistujat (N = 96) lukivat joko kauno- tai tietokirjallisesta teoksesta poimitun
katkelman sen mukaan, satunnaistettiinko heidän koe- vai kontrolliryhmään. Lukemisen aikana
tutkittavat vastasivat ajatusten sisältöjä kartoittavaan kyselyyn yhteensä kahdeksan kertaa. Tutkittavien
empatiaa arvioitiin Interpersonal Reactivity Index -itsearviointikyselyn avulla ennen lukemista,
lukemisen jälkeen ja viikon kuluttua lukemisesta. Lukemistehtävän jälkeen tutkittaville esitettiin
prososiaalista käyttäytymistä arvioiva kuvitteellinen rahanlahjoitustehtävä, jonka lisäksi
kaunokirjallisuutta lukeneet tutkittavat arvioivat lukemisen aikaista uppoutumiskokemusta heille
esitettyjen väittämien avulla. Kokeen lopuksi tutkittavia pyydettiin arvioimaan lukukokemuksen
miellyttävyyttä. Kokeeseen oli mahdollista osallistua tietokoneen tai matkapuhelimen välityksellä
itselleen sopivana ajankohtana.
Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä kaunokirjallisuuden lukemisen ja empatian välillä. Myöskään
tietokirjallisuuden lukeminen ei vaikuttanut lukijan empatiaan. Ajatusten sisältöjä mittaavan kyselyn
vastaukset analysoitiin pääkomponenttianalyysin avulla, jossa tunnistettiin kolme lukemisen aikana
esiintyvää ajatustyyppiä. Ensimmäinen ajatustyyppi kuvasi luettuun tekstiin uppoutumista, toinen
lukemisen aikaista ajatusten harhailua ja kolmas ajatusten verbaalisuutta. Uppoutumista kuvaavia
ajatuksia esiintyi hypoteesin mukaisesti enemmän kauno- kuin tietokirjallisuutta luettaessa. Lisäksi
uppoutumista kuvaava ajatustyyppi korreloi oletetusti itsearvioidun uppoutumisen ja lukukokemuksen
arvioidun miellyttävyyden kanssa. Uppoutumista tai ajatusten harhailua kuvaavat ajatustyypit eivät
muuttuneet merkittävästi lukemistehtävän aikana, mutta ajatusten verbaalisuus vaihteli lukemisen
edetessä sekä kauno- että tietokirjallisuusryhmissä. Ennen lukemista arvioidun empatian havaittiin
vaikuttavan siihen, kuinka paljon lukija koki itsearvioitua kaunokirjallisuuteen uppoutumista. Lisäksi
havaittiin, että voimakas uppoutumiskokemus lisää lukijan kokemaa fiktiivisiin hahmoihin
samastumista. Vähäistä uppoutumista raportoineet lukijat kokivat sen sijaan vähäisempää fiktiivisiin
hahmoihin samastumista lukemistehtävän jälkeen kuin sitä ennen.
Tutkimuksen tulokset eivät antaneet suoraa tukea aiemmissa tutkimuksissa havaitulle
kaunokirjallisuuden lukemisen ja empatian väliselle yhteydelle. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen,
että lukijan empaattisuus vaikuttaa lukemisen aikaiseen uppoutumiskokemukseen ja uppoutumisen
määrä puolestaan heijastuu empatiassa tapahtuviin muutoksiin. Tulos tukee oletusta siitä, että
taipumus uppoutua vaihtelee yksilöiden välillä. Lisäksi tutkimus tarjosi uutta tietoa siitä, minkälaisia
ajatuksia kauno- ja tietokirjallisuuden lukemisen aikana viriää. Lukemisen ja sosiokognitiivisten
prosessien välisestä yhteydestä ja yhteyteen vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tietoa, jotta
lukemisen aikaisista prosesseista voidaan muodostaa kattava kuva.