Puhekielisyys kaunokirjallisuuden suomennoksissa : Deskriptiivinen tutkimus Huumeasema Zoo -romaanin puhekielisistä dialogeista
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Vertailen työssäni Christiane F:n teoksen Huumeasema Zoo kahden suomennoksen puhekielisiä dialogeja. Ensisuomennos ilmestyi vuonna 1981 ja uudelleenkäännös vuonna 2015. Kirja on omaelämäkerrallinen teos, joka kertoo, kuinka kirjan päähenkilö Christiane ajautui käyttämään huumeita. Kyseessä on deskriptiivinen, vertaileva tutkimus suomennosten välisistä eroista puhekielisyyden luomisessa ja sen keskiössä ovat keinot, joilla puhekielisyys on luotu suomennoksissa.
Teoriaosuudessa määrittelen työni keskeiset käsitteet, uudelleenkääntämisen ja puhekielen, tuon esiin syitä uudelleenkääntämiselle ja luon katsauksen puhekielen eri variaatioihin. Lisäksi luon lyhyen katsauksen käännöskirjallisuuden puhekielisyyden historiaan ja esittelen, millä eri tavoilla puhekielisyyttä voidaan luoda kirjallisuudessa.
Aineistoni koostuu 118 dialogista, jotka poimin kirjan kolmesta eri osasta: alusta, keskeltä ja lopusta. Osa dialogeista on yksittäisiä lausahduksia, osa hieman pidempiä keskusteluja. Aineistoni antaa kattavan kuvan romaanissa käytetystä kielestä, sillä se sisältää niin huumenuorten, viranomaisten kuin myös Christianen äidin puhetta.
Analyysini osoitti, että molemmissa suomennoksissa on käytetty samoja puhekielisyyden luomisen keinoja: puhekielisiä sanoja, erilaisia assimilaatioita ja heittymiä ja puhekielisiä pronomineja. Suomennosten välillä on myös eroja, ja esimerkiksi vanhemmassa suomennoksessa on käytetty enemmän stadin slangin sanastoa, kun taas uudemmassa on käytetty enemmän yleispuhekielen sanastoa. Vanhempien ja viranomaisten puheessa puhekielisyyttä luotiin muilla keinoilla kuin sanastolla. Heidän puheestaan teki puhekielistä muun muassa lyhyet lauseet ja demonstratiivipronominin käyttö lauseen alussa.