Stressiproteiinien merkitys ja käyttö lääkekehityksen kohdemolekyyleinä

Proteiinihomeostaasi eli solujen kyky ylläpitää proteiinimolekyylien oikeaa laskostumista ja toiminnallisuutta on erottamattomasti yhteydessä ihmisen terveyteen. Ikääntyminen, fysiologinen stressi ja mutatoituneiden proteiinien ilmentyminen haastavat solun proteiinihomeostaasin, minkä seurauksena riski sairastua laskostumisvirheistä ja proteiinikertymistä johtuviin sairauksiin lisääntyy. Molekyylikaitsijat eli stressiproteiinit, kuten lämpösokkiproteiinit, ovat proteiinihomeostaasin keskeisimpiä säätelijöitä, ja niiden tehtävä on ohjata proteiinien laskostumista, sijaintia ja hajotusta. Virheellisesti säätynyt stressivaste ja yleinen proteiinien laadunvarmistuskoneiston heikkeneminen on yhdistetty useisiin kroonisiin tautitiloihin, kuten hermoston rappeumatauteihin ja syöpiin. Siksi stressivasteiden farmakologisesta säätelystä odotetaan apua yhä laajenevan sairausjoukon hoitoon.