“Tarvitaanko sitten kuiteskin kaikkia sitten, naisiakin siinä tilanteessa, jos meille tulis joku kriisi” : Naisten varautumisvastuu suomalaisessa hyvinvointivaltiossa
747.47 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset6
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielmassani tarkastelen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, millaisena asevelvollisuuden ulkopuoliset naiset ymmärtävät varautumisvastuun suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Tutkimusaineistona käytän Linda Hartin (2021b) kokoamaa haastatteluaineistoa, joka koostuu vuosina 2018-2019 Naisten Valmiusliiton toimintaan osallistuneiden naisten haastatteluista. Kaikki haastateltavat ovat reservin ulkopuolisia naisia ja heitä on aineistossa 22 (Hart, 2022, 409, 417).
Analyysin tuloksena varautumisvastuu jäsentyi valtiokeskeisenä, täydentävänä ja vastavuoroisuuteen perustuvana. Valtiokeskeinen varautumisvastuu muodosti kehikon muiden toimijoiden vastuille. Miehiä koskeva asevelvollisuus näyttäytyi pääosin neutraalina velvollisuutena. Siten sukupuolittunut työnjako varautumisessa ei kohdannut merkittävää vastarintaa. Varautumisvastuun kehikossa naiset hahmottivat itsensä täydentämään valtiokeskeistä varautumista aktiivisen kansalaisuuden kautta. Heidän vastuunsa määritettiin sisältämään perinteisiä naisille miellettyjä tehtäviä, mikä viittaa asevelvollisuuden ylläpitävän sukupuolittuneita rooleja varautumisessa. Täydentävän varautumisvastuun taustalla oli moraalinen velvoite yhteisen hyvän edistämisestä, mikä kytki naisten kokemukset laajemmin hyvinvointivaltion periaatteisiin. Varautumisvastuu heijasteli myös velvollisuuksien ja oikeuksien välistä vastavuoroisuutta. Vaikka naisia eivät koske samat juridiset velvollisuudet kuin miehiä, he kokivat silti olevansa moraalisesti velvollisia puolustamaan oikeutta turvallisuuteen kantamalla vastuuta varautumisesta.
Tutkielmani nostaa esiin, miten naisten varautumisvastuun muuttaminen nykyisestä kohtaa edelleen epävarmuutta. Tämä heijastaa sitä, miten sukupuolittuneet roolit ja vastuut heijastuvat varautumisen kentälle ja muuttuvat hitaasti. Samalla tutkielmani antaa viitteitä siitä, ettei asevelvollisuuden laajentaminen koskemaan naisia näyttäisi saavan osakseen laajaa kannatusta, vaikka tavoitteena olisi edistää tasa-arvoa. Siten suomalaisen hyvinvointivaltion tavoitteet eivät ulotu varautumisen saralle. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa naiset ymmärretään edelleen usein varautumisen kontekstissa sotilaallista maanpuolustusta täydentävinä resursseina. Näin ollen tapa ymmärtää naisten varautumisvastuuta ei ole muuttunut olennaisesti 1990-luvulla käydystä keskustelusta. Kuten silloin, myös nykykeskustelussa pohditaan, millaisia ja kuinka laajoja vastuita naisten varautumisvastuu voi sisältää.