Käännöksen rakentuminen: Teoreettinen näkökulma käännösprosessiin
Ladataan...
334.68 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan käännöksen rakentumista ja käännösprosessia teoreettisesta näkökulmasta.
Tutkimuskirjallisuus on valittu kirjastotietokannoista ja viimeaikaisen kirjallisuuden perusteella. Tarkastelu perustuu kymmenen viime vuoden aikana julkaistuun tutkimuskirjallisuuteen. Suurin osa kirjallisuudesta on viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kääntämisprosessi voidaan jakaa suuntautumis, luonnostelu-, etsintä- ja korjausvaiheisiin. Toiset tutkijat jakavat prosessin alun taustatietojen hankkimiseen, lähtötekstin analysointiin ja siirtoprosessiin. Siirtoprosessiin kuuluu kohdetekstin ensimmäisen luonnoksen tuottaminen, toisen luonnoksen tuottaminen ja tarkastus. Siirtoprosessissa lähtötekstin merkitykset siirretään kohdetekstiin. Siirto tapahtuu kääntäjän mielessä. Toista luonnosta tuotettaessa saavutetaan kohdeteksti, joka on luonnollinen ja tarkka. Kääntäjän tulee välttää kieliopillisesti huonosti muotoiltuja lauseita, moniselitteisiä rakennelmia, virheellistä sanajärjestystä ja epäkäytännöllisiä lausekkeita. On myös pyrittävä tiiviiseen ilmaisuun. Sanojen täytyy olla sopivia toisiinsa, eikä saa syntyä virheellisiä tulkintoja eikä epäsopivaa tyyliä. Kontekstilla eli sanojen yhteydellä ja lauseyhteyteen saattamisella on tärkeä merkitys. Käännettäessä voidaan palata useaan kertaan virkkeen tai kappaleen alkuun, jotta syntyisi toivottu merkitys. Kääntäjän kognitiivinen kuormitushenkinen rasitus on erilainen riippuen siitä, lukeeko hän tekstiä vai kääntääkö hän, samoin sen mukaan onko teksti vaikeaa vai helppoa luettavaa.
Käännöksiä voidaan jaotella sen mukaan, onko kohdetekstissä enemmän vai vähemmän sanoja kuin lähtötekstissä. Jos kohdetekstissä on enemmän sanoja, se osoittaa laajenemista, selittämistä ja lisäyksiä. Erikoisalojen tekstit ovat monimutkaisempia ja vaativat kääntäjältä enemmän työpanosta. Osalla vieraskielisistä sanoista on kaksi tai useampia merkityksiä. Monitulkintaisuuden sietäminen on kääntäjiltä toivottu luonteenpiirre ja kun kääntäjät pystyvät selvittämään merkityksen, se aiheuttaa työtyytyväisyyttä. Käännettäessä on yleinen valintajatkumo sananmukaisen ja vapaan käännösmuunnelman välillä. Samoin on jatkumo välillä kotouttava – vierauttava käännös. Koska kääntäminen tapahtuu aivoissa, sitä ei voi suoraan seurata. Kuitenkin on olemassa epäsuoria seuraamistapoja kuten ääneenajattelupöytäkirjat ja silmänliiketutkimukset. Oikeustieteellisten tekstien, esimerkiksi lakitekstien, kääntämisessä terminologia on tärkeä tutkimuskohde, ja käännöstyössä terminologian kääntäminen voi tuottaa kääntäjälle haasteita. AV-kääntäminen ja sarjakuvien kääntäminen ovat kumpikin erikoisaloja, jotka vaativat kouluttautumista. Koska kääntämiseen käytettyä työpanosta ei voi suoraan mitata, on mittana käytetty toisinaan tehtävään kuluvaa aikaa.