Virtuaalimuseo kulttuuriperintötyön uudistajana : Tapaustutkimus Tuusulanjärven alueen XR-museohankkeesta
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset16
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat digitaalinen kulttuuriperintö ja virtuaalimuseot vuosina 2021–2025 toteutetun Tuusulanjärven alueen XR-museohankkeen näkökulmasta. Hankkeeseen osallistuneet museot suunnittelivat ja toteuteuttivat laajennetun todellisuuden (XR, extended reality) menetelmiä käyttävän virtuaalimuseon. Hankkeeseen osallistuivat Tuusulan, Järvenpään ja Keravan kunnalliset museot sekä yksityiset Ainola ja Lottamuseo. Tutkielmani tarkoitus on lisätä tietoa digitaalisesta kulttuuriperinnöstä ja virtuaalimuseoista selvittämällä, miten XR-museo voi hyödyntää laajennetun todellisuuden menetelmiä kulttuuriperintötyössä. Kartoitan virtuaalimuseon piirteitä ja tutkin, miten XR-museon käyttämät laajennetun todellisuuden menetelmät tukevat kulttuuriperintöyhteisöjen identiteettityötä. Selvitän myös, millaista XR-museon toiminta voisi olla tulevaisuudessa ja mikä sen rooli voisi olla globaaleissa kulttuuriperintöprosesseissa.
Tutkielma on kvalitatiivisin menetelmin toteutettu tapaustutkimus. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytän XR-museohankkeen työntekijöiden sekä museonjohtajista koostuvan ohjausryhmän haastatteluja. Haastattelujen lisäksi aineistona on dokumentteja, kuten hankesuunnitelma, suunnittelumateriaaleja ja raportteja. Asiantuntijahaastatteluista ja hankeryhmän tuottamista materiaaleista syntyi kuva siitä, miten museo- ja XR-asiantuntijat kehittivät XR-museota, millaisia tavoitteita hankkeella oli ja millaisina he näkivät laajennetun todellisuuden roolin ja mahdollisuudet museotyössä.
Keskeinen tutkimustulos on, että laajennetun todellisuuden menetelmät voivat yleistyessään tasa-arvoistaa kulttuuriperintöyhteisöjä sekä rikastaa niiden identiteettityötä. XR-museohankkeen toimijat edustavat poliittisesti tunnustettuja GLAM-instituutioita ja rahoittajia, eli kaupunkeja ja ammattimuseoita. Virtuaaliset alustat kuitenkin mahdollistavat entistä laajemman osallistumisen yksilöille ja ryhmille, jotka edustavat sääntelemättömiä kulttuuriperinnön sidosryhmiä. Käyttäjät voivat jakaa muistojaan, tietojaan ja kokemuksiaan, mikä vahvistaa sääntelemättömien sidosryhmien roolia ja tuo kulttuuriperintöön uusia näkökulmia. Näin virtuaalimuseo voi toimia kohtaamispaikkana entistäkin laajemmille ja kasvaville kulttuuriperintöyhteisöille.
Laajennetun todellisuuden menetelmät vaikuttavat kulttuuriperintöyhteisön kolmeen identiteettityökaluun: menneisyyden jälkiin, jaettuun historiaan ja osallisuuden kokemukseen. Ne mahdollistavat menneisyyden jälkien uudenlaiset esittämisen tavat, joiden avulla jaettua historiaa voidaan syventää ja menneisyyden jäljet voidaan asettaa kulloinkin valittuihin konteksteihin. Jaettua historiaa voidaan myös rikastaa ja elävöittää käyttämällä vuorovaikutteisia menetelmiä, jotka ovat yhä laajempien yleisöjen saavutettavissa. Laajennettu todellisuus mahdollistaa yksittäisten henkilöiden osallisuuden kulttuuriperinnöstä ajasta ja paikasta riippumatta sekä uudenlaisen tiiviimmän vuorovaikutuksen yhteisöjen välillä ja osallisuuden kokemuksen syntymisen uusiin yhteisöihin.
XR-tekniikoita on otettu käyttöön museoissa nopealla tahdilla, mutta niiden todellisia hyötyjä etsitään ja määritetään vielä. Kun museot osaavat toteuttaa palveluita teknisesti ja oppivat, mitä eri tekniikoilla on mahdollista tehdä, on seuraava askel luoda palveluita, jotka palvelevat aidosti kulttuuriperintöyhteisöjä. Digitaalisten palveluiden kehittämiselle ja hyödyntämiselle tarvitaan museokentällä yhä selkeämpiä toiminta- ja rahoitusmalleja, jotka tukevat digitaalisten palveluiden käyttöä ja kehittämistä myös siinä vaiheessa, kun niiden kehitykseen varatut hankerahoitukset päättyvät.