Iäkkään lievä traumaattinen aivovamma
Ladataan...
4.43 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on iäkkään lievä tapaturmainen aivovamma. Työssä käsitellään vammojen epidemiologiaa, demografiaa, patofysiologiaa, diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta sekä toipumisennustetta. Lisäksi työssä pohditaan iäkkäitä potilaita koskevia erityiskysymyksiä edellä mainituista näkökulmista. Lisäksi huomioidaan aktiivinen kansainvälinen yhteis- ja tutkimustyö, jota aiheen parissa tehdään potilaiden laadukkaan hoidon takaamiseksi.
Työn tarkoitus on kliinisten neurotieteiden ja geriatrian kirjallisuuteen ja tutkimuksiin perehtymällä nostaa esille iäkkäiden aivovammojen merkittävä inhimillinen sekä kansanterveydellinen painolasti. 50 miljoonia ihmisiä vuodessa kärsii aivovamman ja lieviä niistä on yli 90 prosenttia. Väestön ikääntyessä yhä suurempi osa on iäkäs. Yleisin vammamekanismi on kaatuminen. Akuuttivaiheessa aivovammadiagnoosi perustuu kliiniseen peruselintoimintojen ja neurologiseen tutkimukseen sekä indikaation täyttyessä pään TT-kuvantamiseen. Verestä mitattavien biomarkkereiden käyttö tulee lähitulevaisuudessa osaksi diagnostiikkaa Suomessa.
Lievän vamman toipumisennuste on hyvä, mutta merkittävälle osalle jää pitkittyneitä aivovamman jälkioireita. Ne voivat olla kognitioon, mielialaan, vireystilaan, käyttäytymiseen ja/tai fyysiseen terveyteen vaikuttavia oireita. Aivovamma on heterogeeninen, dynaaminen ja yksilöllinen sairaus. Primaarivamman biomekaniikka, vamman ominaisuudet, kallonulkoiset vammat sekä sekundaarivaurioon johtavien patologisten prosessien kirjavuus yhdistettynä potilaan kokonaisterveydentilaan vaikuttavat aivovamman ilmiasuun. Vamma etenee ja muuttuu ajan kuluessa. Luotettavan toipumisennusteen määrittäminen potilaalle, aivovamman jälkioireiden diagnostiikka ja tarkoituksenmukaisten ja oikea-aikaisten jatkotutkimusten, seurannan ja hoidon järjestäminen on haaste.
Ihmisen fysiologiset reservit heikkenevät kaikilla tarpeeksi pitkään elävillä. Haurastuessa elimistö ei pysty kompensoimaan kuormitustekijöiden aiheuttamaa homeostaasin järkkymistä aiempaa vastaavalla tavalla. Seuraava negatiivinen terveysvaikutus voi olla merkittävä ja toimintakykyä rajoittava. Lisäksi monisairastavuus, usean lääkkeen käyttö, kognitiivisen tason lasku ja aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset, geriatriset oireyhtymät sekä lisääntynyt avun ja hoivan tarve korostuvat iäkkäillä potilailla ja haastavat aivovamma diagnostiikan ja hoidon. Iäkkäiden erityiskysymykset tulee huomioida kaikessa potilastyössä. Näyttöön perustuvia hoitosuosituksia ikäryhmälle ei ole niukan tutkimustiedon takia.
Jokaisen ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittaen.
Avainsanat: lievä tapaturmainen aivovamma, iäkäs ihminen