Aristofanes, jumalat ja komedian rajat
Ladataan...
656.86 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset6
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää niitä syitä, joiden takia Ateenalainen ko-mediakirjoittaja Aristofanes ei meidän parhaan tietomme mukaan joutunut koskaan syytetyksi asebeiasta (jumalanpilkasta), vaikka hänen komedioissaan jumalat esitetään toisinaan negatii-visessa valossa. Tämä tutkielma keskittyy erityisesti Aristofaneen näytelmiin Pilvet ja Linnut, joissa jumalien olemassaoloa kyseenalaistetaan, heitä uhataan tai pilkataan. Tutkielman meto-dina toimii lähiluku.
Primäärilähteiden analyysia edeltää Ateenan oikeuden ja lainsäädännön tarkastelu eri-tysesti suhteessa jumalanpilkkaan, sekä ateenalaisen Kleonin Aristofanesta vastaan suoritta-mat mahdolliset oikeustoimet, jotka osoittavat, että komediankirjoittajan sananvapaus (parresia) ei ollut rajoittamaton. Tämän lisäksi asebeian käsitettä, erityisesti suhteessa ateena-laiseen oikeuteen, käsitellään Sokrateen oikeudenkäynnin valossa, joka oli syytettynä ja myös tuomittiin, muun muassa jumaliin kohdistuneesta rikkomuksesta. Tämän lisäksi tutkielmassa esitetään, että Sokratesta vastaan nostettu syytie oli nimenomaisesti asebeia-syyte. Analyy-sissä osoitetaan, että Aristofaneen näytelmissä haastetaan jumalien olemassaoloa ja hallinta-valtaa, uhataan jumalia muun muassa seksuaalisella väkivallalla sekä esitetään jumalia epä-suotuisalla tavalla. Vaikka aikaisempi mytologia oli esittänyt jumalat toisinaan inhimillisen moraalin kannalta ongelmallisiksi, ovat Aristofaneen näytelmien tapa käsitellä jumalia vielä näitäkin radikaalimpi.
Vaikka Aristofanes käsitteli jumalia muuhun säilyneeseen kirjallisuuteen nähden poik-keuksellisen rajusti, esimerkiksi antamalla hahmojensa pilkata ja uhkailla jumalia, on useita mahdollisia syitä sille, miksi hänen ei tästä huolimatta katsottu syyllistyneen asebeiaan. Näitä syitä olivat muun muassa: komediankirjoittajan poikkeuksellinen asema, potentiaalisen syyt-täjän kohtaamat sosiaaliset paineet tai kansalaisten kyky erottaa teos sen tekijästä. Näiden li-säksi on todennäköistä, että komediaan osana kultillista toimintaa, nähtiin kuuluvan myös ju-malien mahdollinen pilkkaaminen tai halventaminen.