Algoritmisen kaupankäynnin vaikutus osakemarkkinoiden tehokkuuteen : Klassisen markkinatehokkuuden näkökulmasta
549.75 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset9
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee algoritmisen kaupankäynnin tehokkuutta klassisen markkinatehokkuuden näkökulmasta ja kysyy, miten algoritminen kaupankäynti vaikuttaa osakemarkkinoiden tehokkuuteen.
Klassisella markkinatehokkuudella viitataan Eugene Faman vuonna 1970 julkaisemaan tehokkaiden markkinoiden malliin, jossa tehokkuus jaetaan heikkoon, keskivahvaan sekä vahvaan muotoon. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoidaan aiempaa kirjallisuutta kunkin tehokkuuden muodon mittareilla ja luodaan siten kokonaisvaltaisempi kuva algoritmisen kaupankäynnin vaikutuksista osakemarkkinoiden tehokkuuteen.
Algoritmisella kaupankäynnillä tarkoitetaan kaupankäyntiä, jossa tietokone käy itsenäisesti kauppaa määrittäen kaikki toimeksiannon parametrit ilman ihmisen ohjausta. Algoritminen kaupankäynti on muotoutunut nykyisten osakemarkkinoiden vallitsevaksi kaupankäyntimuodoksi, jolloin sillä on ollut huomattavia vaikutuksia
myös markkinoiden tehokkuuteen. Kirjallisuudesta ilmenee, että algoritminen kaupankäynti parantaa, mutta
toisaalta myös heikentää osakemarkkinoiden tehokkuutta kaikissa kolmessa tehokkuuden muodossa. Alun perin tehottomuutta aiheutti ihmisen taipumus virheellisiin ja ennustettaviin psykologisiin vinoumiin sekä tunneperäiseen toimintaan, minkä vuoksi markkinoilla käytiin kauppaa perustuen harhaiseen informaatioon. Nykyään tehottomuutta aiheuttaa osaltaan samoja puutteita heijastavat algoritmit, mutta myös algoritmisen kaupankäynnin kilpailun kärjistyminen.
Algoritmien välinen kilpailu nopeudesta on johtanut asetelmaan, jossa sijainnista on tullut keskeinen kilpailuresurssi. Sijainnin ja nopeuden turvin jopa julkista tietoa voidaan hetkellisesti yksityistää. Lisäksi algoritminen
kaupankäynti aiheuttaa tehottomuutta erityisesti heikentämällä informaation hankinnan kannattavuutta johtaen
pitkällä aikavälillä huonosti informoituihin hintoihin. Toisaalta algoritmisen kaupankäynnin on todettu parantavan informaation heijastumisen nopeutta ja tarkkuutta erityisesti lyhyellä aikavälillä. Lisäksi se on alentanut
markkinoiden kaupankäyntikuluja sekä tuonut muutoksia esimerkiksi markkinainfrastruktuuriin, hinnanmuodostukseen, informaatiolähteisiin sekä informoitujen sijoittajien käyttäytymiseen.
Esitän erityisesti kilpailun kärjistymisen aiheuttamiin ongelmiin viiveeseen perustuvaa ratkaisua. Kaupankäynnin ehtona olisi standardoidun yhteyden käyttäminen, joka toimisi kiinteällä kaikille yhteisellä viiveellä.
Kiinteä viive lieventäisi nopeuskilpailua ja estäisi parempiin yhteyksiin perustuvan julkisen tiedon yksityistämisen. Pääjohtopäätöksenä kuitenkin esitän, että algoritmien perustavanlaatuinen toimintaperiaate on ristiriidassa osakemarkkinoiden toimintaperiaatteen kanssa. Tästä syystä algoritmien ei tulisi korvata ihmistä markkinaosapuolena, vaan toimia yksinkertaisesti kaupankäyntiprosessia tehostavana työkaluna.