Tekoäly kirjallisten tehtävien arvioinnin työkaluna : Pedagogiset mahdollisuudet ja eettiset haasteet perusopetuksessa
Ladataan...
296.4 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tekoälyä voidaan hyödyntää peruskoulun kirjallisten tehtävien arvioinnin tukena sekä millaisia kokemuksia opettajilla on tähän liittyvistä mahdollisuuksista ja uhista. Tutkimus on erittäin ajankohtainen, sillä vuoden 2024 EU:n tekoälyasetus määrittelee opetusalan tekoälysovellukset suuririskisiksi, mikä asettaa uudenlaisia vaatimuksia opettajien asiantuntijuudelle. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua, johon osallistui kolme peruskoulun opettajaa eri luokka-asteilta. Aineiston analyysissa sovellettiin laadullista sisällönanalyysia, jota peilattiin CSC:n kehittämään AITO-viitekehykseen.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien asenteet tekoälyä kohtaan ovat pääosin myönteisiä erityisesti opetuksen suunnittelun ja materiaalien tuottamisen osalta. Arvioinnissa tekoälyn keskeisimpänä potentiaalina nähtiin inhimillisen virhealttiuden poistaminen ja arvioinnin objektiivisuuden lisääminen, mikä voisi parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Tekoälyn katsottiin myös voivan vapauttaa opettajan aikaa mekaanisesta tarkastustyöstä pedagogiseen kohtaamiseen ja oppilaiden yksilölliseen tukemiseen.
Teknologian hyödyntämiseen liittyy kuitenkin merkittäviä haasteita. Keskeisimmiksi ongelmiksi nousivat tekoälyn kyvyttömyys ymmärtää opetuksen kontekstisidonnaista "hiljaista tietoa" sekä pelko arvioinnin mekanisoitumisesta, jolloin yksilöllinen oppilas ja luovuus saattavat jäädä teknisen suoritusoptimoinnin varjoon. Lisäksi eettiset kysymykset, kuten tekoälyn hallusinointi, algoritmiset vinoumat sekä tiukat tietosuojavelvoitteet (GDPR), asettavat merkittäviä rajoitteita järjestelmien käytölle.
Tutkielma vahvistaa, että tekoäly voi olla tehokas työkalu arvioinnin standardisointiin ja ajan vapauttamiseen, mutta se ei voi korvata opettajan tekemää kokonaisvaltaista pedagogista harkintaa. Opettajan rooli korostuu eettisenä portinvartijana, jonka tehtävänä on estää arvioinnin mekaanistuminen ja turvata inhimillinen kohtaaminen koulun arjessa. Tämän teknologisen loikan onnistuminen edellyttääkin tasapainoa tehokkuuden ja etiikan välillä sekä virallisia rakenteita, jotka suojaavat sekä opettajaa että oppilasta.