Toimiva moniammatillinen yhteistyö neurokirjon perheiden kanssa
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset10
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee moniammatillista yhteistyötä neurokirjon perheiden kanssa. Neurokirjon ilmiöiden lisääntyneen ymmärryksen myötä myös tuen ja palveluiden tarve on kasvanut, minkä vuoksi neurokirjon ihmiset tapaavat useita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Kuitenkaan ammattilaisten suuri määrä ei vielä itsessään takaa tuen tarpeisiin vastaamista, vaan ammattilaisten on työskenneltävä yhdessä ja yhteistyön on oltava toimivaa. Useat tutkimukset osoittavat moniammatillisen työskentelyn hyödyt etenkin monimuotoisten ilmiöiden, kuten neurokirjon kohdalla. Samalla tutkimuksissa on noussut esiin, että neurokirjon parissa työskentelevien ammattilaisten välinen yhteistyö voi jäädä rinnakkaiseksi tai se ei muuten toteudu parhaalla tavalla. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat keskeisiä toimivan moniammatillisen yhteistyön rakentumisessa sekä mitkä tekijät edistävät tai estävät sen toteutumista, jotta yhteistyö tukisi mahdollisimman hyvin perheiden tuen saantia.
Tutkielma toteutettiin haastattelututkimuksena. Tutkielmani empiirinen aineisto muodostui seitsemästä (7) yksilöhaastattelusta, joista muodostui yhteensä noin 77 sivun litteroitu aineisto. Tutkielmani tutkimuskysymykset olivat: miten toimiva yhteistyö rakentuu neurokirjon perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä mitkä tekijät työntekijöiden näkökulmasta edistävät tai estävät toimivaa ja laadukasta moniammatillista työskentelyä neurokirjon perheiden kanssa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimi Laura Bronsteinin (2003) teoreettinen malli moniammatillisen yhteistyön osa-alueista. Mallin mukaan yhteistyön rakennuselementtejä ovat: keskinäinen riippuvuus, tavoitteiden yhteinen omistajuus, joustavuus, prosessin reflektointi ja uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat. Tutkielmani aineiston mukaan neurokirjon perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä toimivuuden kannalta keskeisimpiä osa-alueita ovat keskinäinen riippuvuus, joustavuus sekä tavoitteiden yhteinen omistajuus. Nämä ilmenivät aineistossani aktiivisena ja selkeänä vuorovaikutuksena, yhteisen ymmärryksen luomisena, työskentelyn jaettuna vastuuna sekä tilannekohtaisena joustavuutena. Työskentelyprosessin reflektointi tunnistettiin tärkeäksi elementiksi, mutta se ei ollut muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi. Uudelleen luotujen toimintatapojen osa-aluetta ei tullut esiin aineistossani.
Bronsteinin (2003) mallissa yhteistyöhön vaikuttaviin tekijöihin sisältyy: yhteistyö historia, henkilökohtaiset ominaisuudet, ammatilliset ominaisuudet sekä rakenteelliset tekijät. Neurokirjon perheiden kanssa työskennellessä yhteistyötä näytti keskeisimmin edistävän tuttuus, emotionaalinen turvallisuus, työnjaon selkeys sekä ammatillinen reflektiokyky. Yhteistyötä puolestaan haastoi asenteet, kiire ja roolien epäselvyys. Neurokirjon perheiden kanssa työskennellessä korostuvat työskentelyn avoimuus ja läpinäkyvyys. Toimivassa yhteistyössä korostuu myös aito ymmärrys neurokirjon ilmiöstä ja sen huomioiminen yhteistyöprosessin eri osa-alueilla. Ymmärryksen puute voi johtaa vääriin tulkintoihin, ennakkoluuloihin ja estää toimivan yhteistyön muodostumista.