Ulkomailla syntyneiden vanhempien kokemukset puheterapeuttien kulttuurisesta kompetenssista
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset39
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lisääntyvä maahanmuutto asettaa uudenlaisia vaatimuksia kuntoutusalan ammattilaisille, kuten puheterapeuteille, jotka tarvitsevat kulttuurista osaamista vastatakseen monikulttuuristen asiakkaiden tarpeisiin kulttuurisesti sensitiivisesti ja asiakaslähtöisesti. Kulttuurinen osaaminen eli kompetenssi jaotellaan useissa teorioissa kulttuuriseen tietoon, taitoon ja tietoisuuteen. Aiemmissa tutkimuksissa ammattilaisten kulttuurisen kompetenssin tarkastelu on keskittynyt pääosin itsearvioihin, ja ulkomaalaistaustaisten vanhempien kokemuksia on tarkasteltu puheterapian alalla hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa ulkomaalaistaustaisten vanhempien kokemuksia liittyen puheterapeuttien kulttuuriseen kompetenssiin sekä selvittää, miten puheterapeutit huomioivat perheiden kulttuurin ja kielen sekä millaisia puutteita puheterapeuttien toiminnasta nousee esille.
Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena, johon osallistui kuusi ulkomaalaistaustaista vieraskielistä vanhempaa. Vanhemmista viisi oli venäjänkielisiä ja yksi somalinkielinen. Haastattelut toteutettiin etänä. Haastattelukysymykset ja analyysirunko muodostettiin hyödyntäen kulttuurisen kompetenssin teorioissa toistuvia osa-alueita (tieto, taito ja tietoisuus). Äänitetty haastatteluaineisto litteroitiin, käännettiin sekä analysoitiin teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin käyttäen apuna NVivo 14 analyysiohjelmistoa.
Tässä tutkimuksessa haastateltujen vanhempien kokemukset puheterapeuttien kulttuurisesta kompetenssista olivat pääosin myönteisiä, mutta tästä huolimatta kulttuurisessa kompetenssissa ilmeni kehittämistarpeita. Kulttuurisen taidon osalta ilmeni, että puheterapiassa huomioitiin perheen kotikieli, mutta kulttuuristen tekijöiden huomiointi jäi vähäisemmäksi. Myös vanhempien ohjauksessa oli kehittämistarpeita, sillä sujuvaksi kuvattu vuorovaikutus ei aina tarkoittanut yhteistä ymmärrystä puheterapian tavoitteista ja menetelmistä. Kulttuurinen tieto jäi osin näkymättömäksi eikä sen systemaattinen hyödyntäminen tullut selkeästi esiin. Kulttuurinen tietoisuus ilmeni kunnioittavana suhtautumisena, mutta laajempi kiinnostus perheiden kulttuuritaustaa kohtaan jäi vähäiseksi. Tuloksia tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti tutkimusasetelman luonteen vuoksi.
Tulokset osoittavat, että ulkomaalaistaustaiset vanhemmat voisivat hyötyä tarkemmasta tiedosta liittyen puheterapiaan ja tulkkaukseen, konkreettisista keinoista lapsen kotikielen tukemiseen ja vahvemmasta osallistamisesta. Kuntoutuksen biopsykososiaalinen viitekehys edellyttää asiakkaan ympäristötekijöiden kokonaisvaltaista huomioimista puheterapiassa, joten ammattilaisten ja organisaatioiden kulttuurisen kompetenssin kehittäminen on myös tästä näkökulmasta tärkeää. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa muun muassa vertaamalla vanhempien ja ammattilaisten näkemyksiä. Lisäksi monikielisten asiakkaiden arviointimenetelmiä on kehitettävä, ja kulttuurista kompetenssia on korostettava koulutuksessa ja palvelujärjestelmässä.
Increasing immigration places new demands on allied health professionals, such as speech-language pathologists (SLPs), who require cultural competence to meet the needs of multicultural clients in a culturally sensitive and client-centred manner. Different theories often define cultural competence as consisting of cultural knowledge, skills and awareness. Previous research has mainly focused on professionals’ self-assessments of cultural competence, while only limited research has examined the experiences of foreign-born parents in the field of speech and language pathology. The aim of this study was to explore foreign-born parents’ experiences of SLPs’ cultural competence, as well as to investigate how therapists consider families’ culture and language and what limitations can be found in their practice.
This study was conducted as a semi-structured interview study with six foreign-born, non-native-speaking parents. Five of the parents were Russian-speaking and one was Somali-speaking.The interviews were conducted remotely. The interview questions and analytical framework were developed based on the key components of cultural competence (knowledge, skills, and awareness). The recorded data were transcribed, translated and analysed using both theory-driven and data-driven content analysis with the support of the NVivo 14 software.
The findings showed that parents’ experiences of speech-language therapists’ cultural competence were mainly positive, however, areas for improvement in cultural competence were also identified. In terms of cultural skills, families’ home language was considered in therapy, whereas consideration of broader cultural factors was limited. There was also a need for improvement in parental guidance, as smooth interaction did not always mean a shared understanding of therapy goals and methods. Cultural knowledge remained partly implicit and was not systematically applied. Cultural awareness was reflected in respectful attitudes towards families, but a deeper interest in families’ cultural backgrounds was limited. However, the results should be interpreted with caution due to the nature of the study design.
The findings also suggest that foreign-born parents could benefit from more detailed information about speech therapy and interpreters, as well as practical guidance on supporting the child’s home language and increased parental involvement. The biopsychosocial framework of rehabilitation requires a holistic consideration of the client’s environmental factors in speech therapy. Therefore, developing cultural competence among professionals and within organisations is also essential from this perspective. Future research should expand this topic by comparing parents’ and professionals’ perspectives. In addition, assessment tools for multilingual clients should be further developed, and cultural competence should be emphasized in education and in the service delivery system.
item.page.okmtext
Avainsanat
kulttuurinen kompetenssikulttuurisensitiivisyyspuheterapialogopediahaastattelumaahanmuuttajatvanhemmatvanhempien osallistaminenmonikulttuurisuusmonikielisyyskaksikielisyyscultural competencecultural sensitivityspeech therapyspeech-language pathologyinterviewimmigrantsparentsparental involvementmulticulturalismmultilingualismbilingualism