Tavoitteena ihmislähtöinen tehokkuus? : Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen johtajien puhetta johtamisesta neuroepätyypillisten nuorten palvelujärjestelmän ja monialaisen yhteistyön kontekstissa
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelevien johtajien näkemyksiä omasta roolistaan sekä ihmislähtöisyyden ja tehokkuuden välisestä suhteesta neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palvelujärjestelmässä. Tutkimuksessa kysytään, miten johtajat rakentavat puheessaan rooliaan ja tehtäväänsä monialaisessa yhteistyössä sekä miten ihmislähtöisyys ja tehokkuus jäsentyvät heidän puheessaan. Aiemmassa tutkimuksessa moniammatillista johtamista on tarkasteltu osana laajempaa monialaisen yhteistyön kokonaisuutta, mutta johtajien omia näkemyksiä rooliodotuksistaan sekä tehokkuuden ja ihmislähtöisyyden jännitteistä on käsitelty niukasti, erityisesti korostuu varsinkin neuroepätyypillisten nuorten palvelujärjestelmän kontekstissa, jossa yhteistyö on luonteeltaan kompleksista. Tutkimuksen taustaa vasten korostuu myös perus- ja toisen asteen nivelvaiheessa tehtävän työn lisääntynyt monialaisuus, erityisesti oppivelvollisuuden pidentämisen myötä. Aineisto koostuu kahdesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui eri sektoreiden johtajia. Aineisto analysoitiin refleksiivisellä temaattisella analyysilla, mikä mahdollisti johtajien merkityksenantojen syvällisen tarkastelun. Analyysiä tukeva teoreettinen kehys sekä tutkijan oma kokemus nivelvaiheen monialaisesta työstä jäsentävät tulkintoja. Tulokset osoittavat, että johtajat korostavat asiakasrajapinnan työn merkitystä ja pitävät konkreettisia asiakaskohtaamisia monialaisen yhteistyön keskiönä. Samalla heidän puheissaan nousee esiin vastuunjaon epäselvyys, joka aiheuttaa päällekkäistä työtä, kuormittaa resursseja ja heikentää tuen koordinointia. Johtajat kokevat hallinnollisten rakenteiden ja monitasoisten työryhmien etäännyttävän heitä varsinaisesta asiakastyön tarkoituksesta, vaikka heidän roolinsa palveluketjujen sujuvuuden, resurssien kohdentamisen ja aikataulujen yhteensovittamisen mahdollistajina on keskeinen. Keskusteluissa näkyy myös jännitteitä eri toimijoiden välillä erityisesti hallintosiilojen, epätahtisten tukitoimien ja oman roolin epäselvyyksien vuoksi. Johtopäätöksissä ihmislähtöisyyden ja tehokkuuden suhde näyttäytyy toisiaan täydentävänä kokonaisuutena: tehokkuus ei ole ihmislähtöisyyden vastakohta, vaan sen edellytys. Tehottomuus puolestaan koetaan suoraan asiakkaille epäinhimillisenä. Rakenteelliset reunaehdot ja byrokraattiset prosessit voivat hidastaa tarpeellisia muutoksia, mutta johtajat näkevät tietoisesti johdetun monialaisen yhteistyön mahdollistavan sekä palvelujen vaikuttavuuden että nuorten yksilöllisen tuen vahvistumisen. Tutkimus osoittaa, että johtajien työ ulottuu ruohonjuuritason ymmärryksestä strategisiin ja monikerroksisiin päätöksiin, joilla on merkittäviä vaikutuksia sekä työntekijöihin että tukea tarvitseviin nuoriin.