Systemic medication of patients with oral lichen planus in Turku University Hospital 2002-2023
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Objectives: This retrospective study aims to determine use and outcome of systemic medical treatment of patients with oral lichen planus (OLP).
Materials and methods: Medical records of Turku University Hospital OLP patients between the years 2002–2023 were reviewed. The included 60 OLP patients had visited both the department of oral and maxillofacial surgery and the department of dermatology for lichen planus. They all received some systemic medication, mainly prednisolone, methotrexate, hydroxychloroquine sulfate, acitretin, or cyclosporine. Systemic medication was always used alongside topical treatment, such as local corticosteroid. Age, gender, medical condition, use of regular medication, smoking habits, oral candida infections, cancerous lesions, clinical picture and symptoms of lichen planus, and the given medical treatment, its outcome and adverse effects were analyzed.
Results: Prednisolone was the most used systemic medication for lichen planus, and more than 75% had a good response. With methotrexate and acitretin, over 70% of treated patients had benefits. The percentage of good response was 100 % with cyclosporine, and 43 % with hydroxychloroquine sulphate. The least adverse effects occurred with prednisolone (13 % of treated patients) and the most with acitretin (74 % of treated patients).
Conclusions: In most cases, symptomatic oral lichen planus can be treated with local corticosteroids. In the more challenging cases systemic medical treatment may be considered as a safe and effective treatment for OLP.
Lichen planus eli punajäkälä on luonteeltaan krooninen ja tulehduksellinen iho- ja limakalvosairaus. Taudin tyypillisin esiintymispaikka on iho, mutta muutoksia voi esiintyä tämän lisäksi myös esimerkiksi suussa, genitaalialueilla, ruokatorvessa ja päänahassa. Punajäkälän luokitellaan usein autoimmuunisairauden kaltaiseksi taudiksi. Taudin esiintyvyys on 0,2–5 % ja suumuutosten osalta noin 1,2 %. Muutoksiin liittyy noin 1–2 % suuruinen pahanlaatuistumisen riski. Suun punajäkälän perushoito keskittyy hyvään suuhygieniaan ja mahdollisten ärsytystekijöiden poistoon. Tarvittaessa voidaan aloittaa paikallinen lääkehoito. Joskus punajäkälä on kuitenkin niin vaikeaoireinen, että lisäksi tarvitaan systeemistä lääkehoitoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa punajäkälän hoitoon käytettyjen systeemisten lääkkeiden vaikuttavuutta suun punajäkälään sekä lääkkeisiin liittyviä sivuvaikutuksia. Tutkimus aiheesta on tärkeää, sillä vaikeaoireisen suun punajäkälän hoitoa varten ei ole olemassa yleisiä hoitosuosituksia.
Tutkimus suoritettiin retrospektiivisenä potilasrekisteritutkimuksena. Potilashaku suoritettiin Auria Tietopalvelussa ja haun kriteereissä määriteltiin, että potilaalla tulee olla punajäkälä-diagnoosin lisäksi käyntejä Turun yliopistollisessa sairaalassa sekä iho- että suu- ja leukasairauksien klinikalla. Tutkimukseen valikoitui 60 potilasta, jotka täyttivät edellä mainitut hakukriteerit ja olivat lisäksi saaneet jotakin systeemistä lääkehoitoa suun punajäkälän vuoksi. Lisäksi tarkasteltiin potilaiden esitietoja, punajäkälän aiheuttamia kliinisiä löydöksiä, tietoja punajäkälään annetusta lääkehoidosta ja hoidon vaikutuksista suun punajäkälään sekä muutosten pahanlaatuistumista.
Punajäkälän systeemiseen hoitoon käytettiin eniten prednisolonia, metotreksaattia, hydroksiklorokiinisulfaattia ja asitretiinia. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että suurimmassa osassa tapauksista oireilevaa suun punajäkälää voidaan hoitaa paikallisilla glukokortikoideilla. Vaikeahoitoisen suun punajäkälän hoitomuotona voidaan kuitenkin harkita systeemistä lääkehoitoa, sillä se on turvallinen ja varsin tehokas vaihtoehto. Tutkimus osoitti suurimman osan vaikeaoireisista potilaista hyötyvän systeemisestä lääkityksestä. Punajäkälän systeemistä lääkehoitoa koskeva tutkimustieto on kuitenkin toistaiseksi melko vähäistä ja laajempaa tutkimusta aiheesta tarvitaan.