Haavoittuvassa asemassa olevien nuorten aikuisten tulevaisuusorientaatiot
1.02 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tutkittiin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten aikuisten tulevaisuusorientaatioita heidän elämänkulkunsa aikana. Haavoittuvassa asemassa olevilla yksilöillä on vähemmän resursseja kuin etuoikeutetumassa asemassa olevilla, minkä takia myös erilaisista haasteista selviäminen, toiveikkuuden ylläpitäminen sekä tulevaisuuden suunnittelu voi olla heille haastavampaa. Erityisesti nuoriin aikuisiin kohdistetaan yhteiskunnallisesti myös erilaisia odotuksia normatiivisesta elämänkulusta, koulutuksessa ja työelämässä menestymisestä sekä siitä, että heidän tulisi olla hyvin itsenäisiä, resilienttejä ja yritteliäitä yksilöitä. Samaan aikaan kun nuorilta aikuisilta odotetaan hyvin pystyvää ja positiivista asennetta, yhteiskunnallisessa keskustelussa puolestaan korostetaan erilaisia nuorten aikuisten tulevaisuuteen kohdistuvia epävarmuuksia ja riskejä. Tutkimuksen tavoitteena oli siis ymmärtää, miten haavoittuvassa asemassa olevat nuoret aikuiset suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa, kun olosuhteet niin yksilöllisesti kuin yhteiskunnallisesti vaikuttavat tarjoavan enemmän pessimistisiä kuin toiveikkaita odotuksia heidän tulevaisuudellensa.
Käytetty aineisto koostui kymmenen 22–30-vuotiaan haavoittuvassa asemassa olevan nuoren aikuisen haastatteluista. Aineisto oli osa laajempaa Young_AduLLLt-hanketta ja se oli kerätty vuonna 2017. Nuoret aikuiset olivat haastatteluhetkellä haavoittuvassa asemassa erilaisista lähtökohdista, mutta heitä yhdisti se, että he olivat kaikki kokeneet haasteita koulutus- ja työmarkkinasiirtymien kanssa. Tutkimuksen analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina, jonka lopputuloksena muodostui kuusi pääluokkaa, jotka käsittelivät sitä, kuinka orientoituneita tai suunnitelmallisia nuoret aikuiset olivat oman tulevaisuuteensa suhteen, kuinka neutraaleita, myönteisiä tai kielteisiä heidän tulevaisuusorientaationsa olivat sekä millaisia toiveita ja tavoitteita heillä oli tulevaisuudellensa.
Suurin osa haavoittuvassa asemassa olevista nuorista aikuisista pystyi orientoitumaan omaan tulevaisuuteensa, mutta heidän suunnitelmansa eivät olleet kovinkaan selkeitä tai pitkäjänteisiä. Heidän tulevaisuusorientaationsa olivat pääsääntöisesti myönteisiä, ja he olivat olleet niin menneisyydessä kuin haastatteluhetkellä yritteliäitä oman arkensa ja tulevaisuutensa rakentamisen suhteen. Havaittavissa oli myös haasteita tulevaisuuteen orientoitumisen kanssa sekä kielteisiä ja toivottomia tulevaisuusorientaatioita, mutta ne sijoittuvat pääasiassa nuorten aikuisten menneisyyden haastavimpiin hetkiin. Nuorten aikuisten toiveet ja tavoitteet tulevaisuudelleen olivat heidän elämänvaiheelleen tyypillisesti ja normatiivisen elämänkulun odotusten mukaisesti hyvin koulutus- ja työkeskeisiä. Kuitenkin pyrkimällä tekemään koulutukseen ja työhön liittyviä ratkaisuja vahvasti omien mielenkiintojen perusteella, omaa tulevaisuutta pyrittiin mahdollisesti rakentamaan myös omilla ehdoilla eikä vain ympäriltä tulevien odotusten mukaisesti.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että aineiston nuoret aikuiset olivat ainakin osittain sisäistäneet heihin kohdistettuja odotuksia, mutta tämä ei kuitenkaan vaikuttanut aiheuttavan heille huomattavia paineita tai muuta negatiivista oireilua varsinkaan enää haastatteluhetkellä. He eivät olleet sisäistäneet yhteiskunnallisen keskustelun tuottamia uhkakuvia nuorten aikuisten tulevaisuudesta, kuten työllistymisen haasteista, vaan suhtautuivat omaan tulevaisuuteensa varsinkin haastatteluhetkellä myönteisesti. Niin haavoittuvan aseman kuin ehkä myös nuoren aikuisuuden elämänvaiheelle tyypillisen epävarmuuden myötä he kuitenkin vaikuttivat kaipaavan tukea varsinkin itseensä sekä omiin orastaviin ideoihinsa luottamisessa sekä pitkäjänteisemmässä suunnitelmallisuudessa.