Effect of dimethyl sulfoxide on the resin-bonding performance to carious dentin under dry conditions
Ladataan...
1.15 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Objective: To determine whether the dimethyl sulfoxide (DMSO)-dry bonding would affect the bonding performance and hybrid-layer formation of different multi-step adhesives to carious dentin.
Methods: Sound human molars were sectioned to expose mid-coronal flat dentin surfaces, which were submitted to a microcosm biofilm model for seven days. The development of carious lesions was confirmed through colony-forming unit counts, hardness test, lactic acid production and MTT metabolic essay. Carious dentin was wet-polished and standardized into caries-infected or caries-affected dentin based on substrate’s hardness. Bonding was performed with a 3-step etch-and-rinse or a 2-step self-etch adhesive following the DMSO-dry bonding approach. Untreated-carious samples served as control and untreated-sound dentin served as isolated controls. Resin-dentin beams (0.8 mm2) were submitted to the microtensile test (n=7) at 0.5 mm/min after 24h. Micro-Raman spectroscopy was used to determine the degree of conversion of hybrid layers and ultrastructural composition (n=7). Nano-mechanical characterization of bonded interfaces was performed through nanoindentation (n=7). Statistical analyses included factorial ANOVA, Tukey test and Weibull analysis (α=0.05).
Results: DMSO-dry bonding positively affected bond strengths depending on carious substrates, irrespective of adhesive type (p<0.001). While no effect occurred for caries-infected dentin, DMSO improved bond strengths and bonding reliability to caries-affected dentin (p<0.05). DMSO produced significantly higher monomer conversion and elastic modulus at hybrid layers for both adhesives, irrespective of carious dentin substrate (p<0.05).
Significance: Reductions in resin-bonding performance to caries-affected dentin can be prevented thorough the DMSO-dry bonding technique regardless of adhesive strategies. Better bonding reliability was associated to improvements in mechanical properties and monomer distribution at DMSO-treated hybrid layers.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää, vaikuttaako karioituneen dentiinin esikäsittely dimetyylisulfoksidi (DMSO) -kuivasidostusmenetelmällä monivaiheisten sidosaineiden sidoslujuuteen ja hybridikerroksen muodostumiseen.
Tutkimus toteutettiin laboratoriotyönä (in vitro) käyttämällä poistettuja, karieksettomia ihmisen molaareita. Kruunujen keskiosasta paljastettiin tasainen dentiinipinta, jolle luotiin standardoitu kariesleesio altistamalla se biofilmimallille yhden viikon ajaksi. Kariesleesioiden kehittyminen varmistettiin useilla eri menetelmillä. Karioitunut dentiini standardoitiin kahteen ryhmään (infektoitunut tai affektioitunut). Dentiinipinta esikäsiteltiin DMSO-kuivasidostuksella, minkä jälkeen sille sidostettiin yhdistelmämuoviblokki joko kolmivaiheisella etsaa ja huuhtele -sidosaineella tai kaksivaiheisella itse-etsaavalla sidosaineella. Kontrolliryhminä toimivat esikäsittelemätön karioitunut dentiini sekä esikäsittelemätön terve dentiini. Näytteistä valmistetut resiini–dentiinipalkit (0,9 mm²) altistettiin mikrovetolujuustestille nopeudella 0,5 mm/min 24 tunnin kuluttua sidostuksesta. Hybridikerrosten monomeerien konversioastetta ja hienorakennetta analysoitiin Raman-spektroskopialla, ja sidosrajapintojen nanomekaanisia ominaisuuksia nanoindentaatiolla. Tilastollisessa analyysissa käytettiin varianssianalyysia, Tukeyn testiä ja Weibull-analyysia (α=0,05).
Tulosten mukaan sidoslujuus ja sidoksen luotettavuus paranivat affektoituneessa dentiinissä. Infektoituneessa dentiinissä vaikutusta ei havaittu. Vaikutus sidoslujuuteen ei ollut riippuvainen käytetystä sidosaineesta. Lisäksi DMSO -esikäsittely paransi monomeerien konversioastetta ja hybridikerroksen kimmomoduulia kaikissa ryhmissä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että DMSO-kuivasidostustekniikalla voidaan parantaa dentiinisidoksen lujuutta ja luotettavuutta karieksen affektoimassa dentiinissä riippumatta sidostusmenetelmästä lyhyellä aikavälillä.