Ympäristötekijöiden ja sääolojen yhteys mustikanlaikkupikarin esiintymiseen
Ladataan...
890.2 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Mustikalla (Vaccinium myrtillus) loisii Suomessa useita sienilajeja. Eräs näistä on mustikanlaikkupikari (Valdensia heterodoxa), joka oli hyvin runsas kesällä 2025. Mustikanlaikkupikarista tiedotettiin mediassa, minkä seurauksena lajista ilmoitettiin satoja kansalaishavaintoja eri puolilta Suomea. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on hyödyntää kertyneitä havaintoja sienen esiintymisen ymmärtämisessä. Pyrin tarkastelemaan sekä ilmasto- ja ympäristömuuttujien että lyhyemmän aikavälin sääolojen yhteyttä mustikanlaikkupikarin esiintymiseen. Ennestään lajin tiedetään hyötyvän muun muassa kosteista kasvupaikoista ja sateisista ja viileistä kesistä.
Lajittelin mustikasta ja mustikanlaikkupikarista heinä–elokuulta 2025 ilmoitetut havainnot terveisiin, sairaisiin ja epävarmoihin sen mukaan, esiintyikö niissä mustikanlaikkupikaria. Käytin pääosin kuvallisia havaintoja, jotka lajittelin valokuvien perusteella. Yhdistin havainnot paikkatietoaineistoihin, jotka kuvasivat mikroilmastoa, latvuspeittävyyttä ja maaperän kosteutta. Vertasin terveitä ja sairaita mustikoita Mannin–Whitneyn u-testillä, ja suoritin lisäksi logistisen regressioanalyysin. Tuotin havaintopisteiden alueilta myös kuvailevia säätilastoja, joissa vertasin vuoden 2025 esiintymää edeltäneitä sääoloja 30 vuoden keskiarvoihin.
Mannin–Whitneyn u-testissä useimmissa muuttujissa oli tilastollisesti merkitsevä ero terveiden ja sairaiden mustikoiden välillä. Sairailla mustikoilla oli esimerkiksi keskimäärin korkeampi latvuspeittävyys kuin terveillä. Logistisessa regressiossa mustikanlaikkupikarin esiintymistä selittäviksi tekijöiksi valikoituivat keskimääräinen päivittäinen lämpötilan vaihteluväli ja lämpötilan kausittaisuus. Molemmilla oli negatiivinen yhteys sienen esiintymiseen. Päivittäinen lämpötilan vaihtelu saattaa rajoittaa mustikanlaikkupikaria kesäisin, jolloin lämpötilat nousevat ajoittain liian korkeiksi. Lämpötilan kausittaisuus puolestaan liittyy talvien mataliin lämpötiloihin, jotka mahdollisesti rajoittavat mustikanlaikkupikarin esiintymistä Suomen mantereisimmissa osissa. Logistisen regressiomallin selityskyky oli kuitenkin heikko, ja myös käytettyihin aineistoihin liittyy epävarmuustekijöitä.
Kuvailevien säätilastojen perusteella touko- ja kesäkuu 2025 olivat keskimääräistä viileämpiä ja monin paikoin myös keskimääräistä sateisempia. Sadepäiviä oli runsaasti, mutta yksittäiset sadejaksot eivät välttämättä olleet pitkiä. Turun seudulla 2–3 päivän sadejaksot riittivät huippuesiintymisen tuottamiseen. Heinäkuu oli monin paikoin keskimääräistä kuivempi, mutta se ei estänyt mustikanlaikkupikarin huippuesiintymää. On mahdollista, että vuoden 2025 esiintymää edesauttoivat edeltävän kesän suotuisat olosuhteet, sillä myös kesäkuu 2024 oli monin paikoin sateinen.