Maankohoamisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset Seilin etelärannalla
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset28
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Saaristot sisältävät sekä monipuolisimpia että uhanalaisimpia elinympäristöjä. Itämerellä tehdyt rannikkotutkimukset painottuvat kaupunkeihin. Ne eroavat geomorfologialtaan, ekologialtaan ja ihmistoiminnaltaan merkittävästi muusta saaristosta, kuten Saaristomerestä. Saaristomerellä on monia luonnonsuojelualueita, sisältäen monimuotoisia ympäristöjä, perinnebiotooppeja ja uhanalaisia lajeja. Tutkimuskohteena on siellä sijaitseva Seilin eteläranta.
Rannikoiden geomorfologia ja ekologinen kehityskulku voivat muuttua paljon maankohoamisen, ilmastonmuutoksen sekä niistä seuraavien ilmiöiden vuoksi. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää mitä muutoksia Seilin etelärannalla on tapahtunut 1943–2025 sekä luoda ennustus mahdollisista muutoksista vuoteen 2100 mennessä. Aineistona yhdistetään useita Turun yliopiston kenttäkurssiraportteja, joista saadaan kairaus-, ruovikoitumis- ja lajihavaintoja sekä ilmastonmuutokseen liittyviä ennusteita RCP-ilmastoskenaarioissa. Näitä tuetaan viitekehyksen muilla tutkimuksilla ja raporteilla Itämeren vedenkorkeuteen, tulevaisuuteen ja suojeluun liittyen.
Rantaviivan ja pinta-alan tarkastelussa käytetään myös Ilmatieteen laitoksen vedenkorkeustilastoja sekä Maanmittauslaitoksen historiallisten ilmakuvien arkistoa ja korkeusmallia. Paikkatietoa analysoidaan visuaalisesti ja rantaviivat sekä pinta-alat mallinnetaan ja lasketaan ArcGIS Pro -paikkatieto-ohjelmistolla. Kairaukset ja muut kenttäraporttiaineistot analysoidaan valmiiden analyysien lisäksi visuaalisesti.
Tutkimus osoittaa, että pinta-alaa on tullut lisää yli 16 000 m2 maankohoamisen ansiosta. Tämä on luonut pohjan ruovikoitumiselle ja kasvillisuuden primäärisukkessiolle, joka on todistetusti edennyt rannalla niittyvyöhykkeen ja puurajan muutoksien perusteella. Kairausaineistosta nähdään, että sekundääristä maankohoamista esiintyy kairauspisteissä 16–28 cm, myötäillen muun muassa etelärannan suojaisuusvyöhykkeitä. Tapahtuneeseen geomorfologiseen kehitykseen kuuluu kahden tombolon ja rantavallin muodostuminen. Tulevaisuudessa merenpinta tulee todennäköisesti nousemaan, jopa 54 cm:iin N2000-korkeusjärjestelmässä, jolloin lähes kaikki 1943–2025 saatu pinta-ala peittyisi. Tulevaisuuden tilanne on vahvasti ihmistoiminnasta riippuvainen.