RS-pankin vastuut ja velvollisuudet ostajan suojan toteutumisessa
1.13 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset19
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
RS-järjestelmä on alun perin pankkien 1970-luvulla kehittämä uuden asunnon suojajärjestelmä ostajan suojaksi. Järjestelmästä koituva suoja ostajalle ei kuitenkaan ongelmatilanteissa ole usein ollut riittävää. Tästä syystä asuntokauppalain uudistushanke pyrkii ratkaisemaan nykyisen uuden asunnon suojajärjestelmää koskevan asuntokauppalain 2 luvun mukaisia puutteita.
Pankin asema ja rooli järjestelmässä on toimia turva-asiakirjojen säilyttäjänä ja tarkastajana perustajaosakkaan sekä ostajan välissä ostajaa turvaavana osapuolena. Kuitenkin pankin rooli on jäänyt pitkälti melko passiiviseksi, kun se pystyy käytännössä varmistamaan vain asiakirjojen muodollisen pätevyyden. Asiakirjojen tosiasialliseen sisältöön se ei pysty juuri ottamaan kantaa. Lisäksi pankki toimii perustajaosakkaan luotottajana, jolloin sillä on ikään kuin kaksoisrooli, jossa yhdistyvät ostajan suojaaminen sekä oma liiketoiminta.
RS-järjestelmän keskeiset ongelmat ovat liittyneet alusta asti perustajaosakkaan konkurssiin, koska tällöin ostajat ovat menettäneet pahimmillaan jopa kaikki kohteeseen sijoittamansa varat. Uuden asuntokauppalain uudistuksen yhteydessä konkreettisia muutoksia konkurssitilanteiden varalta ei ole kuitenkaan odotettavissa. Näin ollen järjestelmässä jää edelleen korjaamisen varaa tulevaisuudessa. Kuitenkin ennaltaehkäiseviä toimia ostajan suojan parantamiseksi on todennäköisesti tulossa ainakin pakollisen rakennustyön tarkkailijan muodossa.
Järjestelmän korjaaminen olisi periaatteessa helppoa nostamalla ostajien hyväksi asetettujen vakuuksien määrää. Tämä nostaisi kuitenkin myös rakentamiskustannuksia, jolloin vakuuksien määrien nostaminen ei olisi välttämättä järkevää.
Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan RS-järjestelmää pankin näkökulmasta ja sen roolia ostajan suojan toteuttajana. Tutkielmasta havaitaan, että ostajan suojaan liittyy edelleen epävarmuustekijöitä, joita asuntokauppalaki ei ole täysin poistanut.
Metodiltaan tutkielma on ennen kaikkea lainoppia, koska tavoitteena on tutkia voimassa olevaa oikeutta. Tutkielmassa hyödynnetään myös ongelmalähtöistä lainoppia, koska tutkimusteemat yhdistelevät eri oikeudenaloja. Lisäksi tutkielmassa on de lege ferenda -tutkimusta, koska tarkoituksena on kehittää lainsäädännön nykytilaa.