Mikro-RNA:iden SNP:ien hyödyntäminen syöpädiagnostiikassa : Tarkastelun kohteena keuhkosyöpä sekä menetelmien soveltamismahdollisuudet
510.93 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lukuisat syövät kuuluvat tänä päivänä maailman johtavien terveysongelmien joukkoon, ja aikaisemman hoidon mahdollistamiseksi sairauksien varhaisempaa sekä luotettavaa toteamista pyritään ratkaisemaan uusilla diagnostiikan innovaatioilla. Yksi haastavimmista esimerkeistä on keuhkosyöpä. Koska keuhkot ovat pitkälti tunnottomat, sairaus pääsee usein etenemään pitkälle ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Erityisesti tällaisten haastavasti diagnosoitavien syöpien kohdalla mahdollisimman varhainen toteaminen on elintärkeää paremman hoitoennusteen mahdollistamiseksi. Nykyiset laajassa kliinisessä käytössä olevat menetelmät perustuvat koepaloihin, jotka luokitellaan invasiiviseksi eli kehoon kajoavaksi. Potilaille aiheutuvan haitan minimoimiseksi on pyritty löytämään uusia biomerkkiaineita, eli kehon terveyden tilasta kertovia molekyylejä, joista syöpä olisi mahdollista diagnosoida. Uudeksi biomerkkiaineeksi on ehdotettu mikro-RNA:ta sen geenisäätelykeskeisyyden sekä syöpään yhdistetyn epänormaalin ilmentymisen takia. Tarkemmin sanottuna toiminnallisessa ja kypsässä mikro-RNA:ssa sijaitsevia yhden nukleotidin polymorfismeja on pyritty hyödyntämään diagnostisissa menetelmissä, sillä geneettisillä variaatioilla on mahdollista ennakoida yksilöllisemmin esimerkiksi sairastumisriskiä sekä sairauden kulkua. Mikro-RNA:n haastavista ominaisuuksista johtuen tarve uusille menetelmille on suuri, mutta kehitys on vielä alkuvaiheessa. Muutamat kehitetyt uudet menetelmät antavat kuitenkin lupaavia tuloksia siitä, että mikro-RNA:iden yhden nukleotidin polymorfismeja olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa myös muiden syöpätyyppien diagnostiikassa. Soveltamista kuitenkin hidastaa esimerkiksi mikro-RNA:iden sekä yhden nukleotidien polymorfismien perustutkimuksen vinoutuneisuus eli painottuminen vain tiettyyn osiin maailmaa.