Vammaisten opiskelijoiden rakenteellinen syrjintä korkeakoulutuksessa
483.06 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten vammaisiin opiskelijoihin kohdistuva rakenteellinen syrjintä ilmenee korkeakoulutuksessa. Tutkielmani tavoite on tehdä näkyväksi korkeakoulujen rakenteellinen syrjintä tarkastelemalla vammaisia opiskelijoita ja henkilökunnan näkemyksiä heistä. Hyödynnän tutkielmassa teoreettisena viitekehyksenä vammaisuuden sosiaalista mallia ja eletyn kansalaisuuden käsitettä.
Käytän tutkielmassa kuvailevaa kirjallisuuskatsausta analysoimaan valikoimaani tutkimusaineistoa. Aineisto koostuu seitsemästä tutkimusartikkelista ja yhdestä kirjan luvusta, jotka sijoittuvat maantieteellisesti Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Isoon-Britanniaan, Espanjaan, Itävaltaan sekä Saksaan. Muodostan tuloksissa neljä pääteemaa, jotka ovat: normatiiviset odotukset ja asenteet, fyysinen ympäristö ja palveluiden saavutettavuus, tuki ja kohtuulliset mukautukset sekä vastuun siirtäminen opiskelijalle.
Havaitsen, että korkeakoulujen normatiiviset odotukset ovat läsnä vammaisten ihmisten opinnoissa jo sisäänpääsyprosessista lähtien. Vammaiset opiskelijat eivät aina koe täyttävänsä näitä odotuksia, vaan kamppailevat apuun liitettävän häpeän ja tentteihin kytkeytyvien odotusten kanssa. Henkilökunnan negatiiviset asenteet vammaisia opiskelijoita kohtaan ilmenevät joustamattomuutena tehdä mukautuksia sekä opiskelijoiden pystyvyyden kyseenalaistamisena.
Tutkimusten perusteella opiskelijoiden liikkumista kampuksilla vaikeuttaa fyysiset esteet kuten hissit, vessat ja puutteet pistekirjoituskylteissä. Opetusmateriaaleja ei ole aina tehty sellaisiksi, joita vammaiset opiskelijat pystyvät seuraamaan. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opiskelijoita aina informoida riittävästi tarjolla olevasta tuesta. Korkeakoulut kieltävät usein opiskelijoilta kohtuullisia mukautuksia, vaikka heillä olisi oikeus siihen. Lopuksi instituutiot siirtävät vammaisille opiskelijoille vastuuta opinnoista selviytymisessä.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että korkeakoulujen rakenteellinen syrjintä on jatkuvaa ja vammaisten opiskelijoiden asemaa heikentävää toimintaa. Analyysini perusteella itse opiskelijoiden vammaisuus ei ole ongelma, vaan pikemminkin se, miten korkeakoulut toimivat vammaisia opiskelijoita kohtaan. Rakenteellinen syrjintä ei vain aseta esteitä vammaisille opiskelijoille, vaan lisäksi se estää heidän täysivaltaisen toimijuutensa ja osallisuuden instituutioissa.
Analyysini perusteella korkeakouluilla on liian vähän tietoa vammaisuudesta ja sen merkityksestä opinnoissa. Rakenteellinen syrjintä viestii myös laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Rakenteellisen syrjinnän purkaminen korkeakouluissa näyttäytyy tutkielmani perusteella ajankohtaisena ja merkittävänä tasa-arvokysymyksenä koulutuksessa.