Katso, mitä minä tein! : Omien vaatteiden ompelun, toimijuuden ja vastarinnan yhteen kietoutuminen 2000-luvun länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset13
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Omien vaatteiden ompelu on 2000-luvulla saavuttanut yhä enemmän suosiota länsimaalaisten käsityöharrastajien keskuudessa, vaikka valmiit vaatteet ovat ennätyksellisen helposti ja suhteellisen edullisesti saatavilla. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin sitä, miten omien vaatteiden tekeminen kietoutuu toimijuuteen sekä millä tavoin se näyttäytyy vastarinnan muotona länsimaisia kulutuskulttuureja kohtaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Banduran (1977, 1982, 2001, 2012, 2013) sosiokognitiivista teoriaa sekä McNayn (2016) kuvailemaa feminististä toimijuuskäsitystä. Vastarinnan ilmenemistä tarkastelen enemmän aineistolähtöisesti. Tutkielmani tavoitteena on hahmotella omien vaatteiden ompelun mahdollistamaa toimijuutta ja vastarintaa 2000 luvun länsimaisissa yhteiskunnissa.
Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, mutta aineiston jäsentämiseen ja kuvailuun olen hyödyntänyt monipuolisesti laadullista sisällönanalyysia. Aineisto koostuu yhdeksästä tieteellisestä artikkelista, jotka tarkastelevat pääasiassa länsimaalaisten naispuolisten ompelijaharrastelijoiden kokemuksia. Tutkittavat ovat iältään 18–91-vuotiaita mikä osoittaa, että ompelu ei ole ainoastaan iäkkäämpien harrastus.
Tulokset viittaavat siihen, että omien vaatteiden ompelu koetaan yksilötasolla usein palkitsevaksi, voimaannuttavaksi ja toimijuutta vahvistavaksi toiminnaksi – erityisesti naisten keskuudessa. Ompelu lisää päätäntävaltaa omaan kehoon ja pukeutumiseen liittyen ja tukee kokemusta omasta osaamisesta ja itsenäisyydestä. Toisaalta osa vastaajista tuo esiin myös taitojen riittämättömyyden ja erilaisten ulkoisten esteiden aiheuttamat toiminnan rajoitukset, jotka ovat tuottaneet kielteisiä kokemuksia. Harrastuksen jatkumisen kannalta keskeisiksi asioiksi nousevatkin muiden tarjoama tuki sekä ompeluyhteisöt, jotka mahdollistavat mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Ompelu näyttäytyy aineistossa lisäksi vastarinnan muotona. Ompeluharrastajien kertomuksissa omien vaatteiden tekeminen kytkeytyy erityisesti massatuotannon, pikamuodin ja kulutuskulttuurin kritiikkiin.
Nämä havainnot osoittavat, että ompeluharrastus on merkityksellinen sekä yksilö- että yhteisötasolla. Yksilötasolla se mahdollistaa tyylikkäiden ja hyvin istuvien vaatteiden tekemisen erilaisille kehoille, johon valmisvaateteollisuus ei useinkaan kykene. Yhteisötasolla ompeluharrastajien muodostamat ryhmät toimivat vuorovaikutuksen, vertaistuen ja oppimisen ympäristöinä, joissa samanmieliset voivat kannustaa toisiaan irtaantumaan vaatteiden massatuotannosta tekemällä vaatteita itse.