Kalmisto- ja Kalmoinpellot : Kalma-johdannaiset paikannimet ja niiden yhteydet muinaisjäännöksiin Viipurin läänin verollepanokartoissa
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Maanmittaushallituksen verollepanokartoissa entisen Viipurin läänin alueella esiintyy suhteellisen usein paikannimiä, joissa on sana kalma tai siitä johdettuja muotoja. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka yleisiä kalma‑johdetut paikannimet ovat ja onko nimillä yhteyttä alueen tunnettuihin muinaisjäännöksiin, erityisesti kalmistoihin. Menetelminä olivat paikannimitutkimus, karttojen systemaattinen läpikäynti ja sijainnin vertailu uudempiin karttoihin sekä tunnettuihin muinaisjäännöksiin.
Viipurin läänin verollepanokartat laadittiin vuosina 1765–1802. Aineisto sisältää kaikkiaan 724 verollepanokarttaa tai karttaselitettä. Verollepanokarttojen ja uudemman kartta-aineiston lisäksi apuna hyödynnettiin Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoa, Museoviraston muinaisjäännösrekisteriä ja aiempaa arkeologista tutkimusta.
Kaikkiaan 21 karttaselitteellä esiintyi todennäköinen kalma‑johdannainen paikannimi. Yhteys tunnettuun tai oletettuun kalmistoon vaikutti melko todennäköiseltä erityisesti Kurkijoen Raholan, Metsäpirtin Koukunniemen, Pyhäjärven Salitsanrannan sekä Raudun Sirkiänsaaren alueilla. Useissa muissa kohteissa yhteys jäi epävarmaksi, mutta joidenkin kohteiden topografia, paikannimistö ja hajalöydöt viittaavat mahdollisiin muinaisjäännöksiin. Tulosten perusteella kalmisto‑ ja kalmoi‑alkuiset nimet näyttävät liittyvän useammin todettuihin muinaisjäännöksiin kuin kalma‑alkuiset nimet, joiden taustalla voi olla myös muita selityksiä, kuten perimätieto, pellosta löytyneet luut tai historiallisten kriisiaikojen tapahtumat. Käytöstä poistuneet ortodoksiset kyläkalmistot ovat yksi mahdollinen selitys paikannimille etenkin Karjalan ortodoksisilla seuduilla, mutta niiden löytämiseksi tarvitaan enemmän tutkimusta.
Tutkielma osoittaa, että vanhojen karttojen nimistön tarkastelu on käyttökelpoinen mutta melko tulkinnallinen väline muinaisjäännösten paikantamiseen. Paikannimien ja karttojen yhdistäminen nykyaikaisiin arkeologisiin menetelmiin voisi tuottaa kiinnostavaa lisätietoa etenkin rajantakaisen Karjalan vähän tutkituilta alueilta.