Elinvoimahankkeen oikeudellinen rakenne : tutkielma kunnan alueidenkäyttöhankkeen tapahtumaympäristöstä, vaiherakenteesta ja haltuunotosta
Ladataan...
640.38 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset4
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, miten juridiikka jäsentyy osaksi kunnan elinvoimapoliittisia hankkeita alueiden käyttöä koskevilta osin. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat Karhun presumptiivinen kontekstualismi, Tuorin perspektivismi ja Karhun (Pöyhösen) projektijuridiikka. Tutkielma hyödyntää fiktiivistä Kankkulan kunnan elinvoimahanketta analyyttisenä välineenä ja peilaa sitä suomalaisiin reaalimaailman kehittämishankkeisiin.
Tutkielmassa osoitetaan ensinnäkin, että alueidenkäyttöä koskeva elinvoimahanke hahmottuu tapahtumaympäristönä, jossa fyysisen näyttämön päälle asettuu useita toisiinsa kytkeytyviä juridisia kerroksia. Toiseksi hankkeen juridinen vaiherakenne on kolmivaiheinen kokonaisuus – hankekehitys, kaavoitus ja lupamenettelyt sekä toteutus – jota luonnehtivat ketjuuntuminen, rinnakkaisuus ja reagoivuus. Kolmanneksi hankkeen oikeudellinen haltuunotto rakentuu neljälle toisiaan täydentävälle toimintatavalle – valmistelulle, neuvottelulle, ohjaukselle ja pidättäytymiselle – joiden samanaikainen hallinta ja koordinaatio on viranhaltijan ydinhaaste.
Tutkielman teoreettiset kontribuutiot ovat seuraavat. Häkkäsen rakennusoikeuden vaiheittainen tapahtumasarja ja Karhun ketjuuntuminen tunnistetaan saman ilmiön eri käsitteellistyksiksi. Presumptiivisen kontekstualismin ja perspektivismin osoitetaan tuottavan yhdessä tuloksen, jota kumpikaan ei tuota yksinään. Lisäksi näyttämön ja asetelman käsitteellinen erottelu osoitetaan tarpeelliseksi hankkeen oikeudellisen rakenteen jäsentämiseksi.
This thesis examines how law structures itself into municipal vitality projects with respect to land use. The research method is legal dogmatics. The theoretical framework draws on Karhu's presumptive contextualism, Tuori's perspectivism, and Karhu's (originally Pöyhönen's) project juridics. The thesis uses a fictional vitality project of the Municipality of Kankkula as an analytical instrument and mirrors it against real-world Finnish development projects.
The thesis demonstrates, first, that a land use vitality project takes shape as a setting in which several interlinked legal layers are superimposed on a physical stage. Second, the legal phase structure of the project forms a three-part whole — project development, planning and permit procedures, and implementation — characterised by chaining, parallelism, and responsiveness. Third, the legal capture of the project is built upon four complementary modes of action — preparation, negotiation, steering, and forbearance — whose simultaneous management and coordination constitute the core challenge for the municipal officeholder.
The theoretical contributions of the thesis are the following. Häkkänen's phased sequence of building rights and Karhu's chaining are identified as different conceptualisations of the same phenomenon. Presumptive contextualism and perspectivism are shown to produce, in combination, a result that neither yields alone. In addition, the conceptual distinction between stage and configuration is shown to be necessary for articulating the legal structure of the project.