Consequences for selling killer robots : The responsibility of war crimes committed by lethal autonomous weapon systems
693.69 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset7
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
This thesis examines the war crimes that are committed by Lethal autonomous weapon systems (LAWS). The first research question is what war crimes could be committed by LAWS. The second research question is how a manufacturer or seller of arms can be responsible if LAWS commits a war crime. The purpose of the thesis is to fill the gap in research as this has only been researched little before. The thesis is both international humanitarian law and international criminal law. The theoretical basis of the thesis is critical theory, and it is examined with the methods of gaps, conflicts, ambiguities and blind spots. The methodology is based, for example, on the Jorge Esquirol article “Making the Critical Moves: A Top Ten in Progressive Legal Scholarship”. The most important sources of international law for the thesis are the 1949 Geneva Conventions, Arms Trade Treaty and the Rome Statute of the International Criminal Court. The existing academic literature is the basis of the thesis. For example, the article “Drones and Unmanned Weapons Systems under International Law” by Stuart Casey-Maslen.
The main conclusions of the thesis are that LAWS will most likely commit war crimes that are tied to the technology not being able to distinguish different targets and therefore attacking civilians or other objects that are unlawful to attack. The responsibility of the manufacturers and sellers of arms can be for aiding and abetting or direct responsibility for either individuals, states or corporations. Critically examined the biggest challenges are international law often requiring intent to deem someone responsible as well as the lack of political will to enforce the regulation.
Tämä opinnäytetyö tutkii kuolettavien autonomisten aseiden tekemiä sotarikoksia. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mitä sotarikoksia nämä autonomiset aseet voivat tehdä. Toinen tutkimuskysymys on, miten aseiden valmistaja tai myyjä voisivat olla vastuussa, jos autonomiset aseet tekevät sotarikoksia. Työn tarkoituksena on täyttää tutkimusaukko, sillä aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin. Opinnäytetyö perustuu niin kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen kuin kansainväliseen rikosoikeuteen. Teoreettinen perusta on kriittisessä lainopissa ja metodina on aukkojen, ristiriitojen, epäselvyyksien ja sokeiden pisteiden etsiminen. Metodi perustuu esimerkiksi Jorge Esquirolin artikkeliin "Making the Critical Moves: A Top Ten in Progressive Legal Scholarship". Kansainvälisen oikeuden tärkeimmät lähteet työssä ovat vuoden 1949 Geneven sopimukset, asekauppasopimus sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö.
Opinnäytetyö pohjautuu aikaisempaan tutkimukseen. Keskeinen lähde on esimerkiksi Stuart Casey- Maslenin artikkeli "Drones and Unmanned Weapons Systems under International Law". Opinnäytetyön keskeisiä päätelmiä ovat, että autonomiset aseet todennäköisesti tekevät sotarikoksia, jotka ovat sidoksissa siihen, että aseen teknologia ei pysty erottamaan hyökkäyksen kohteita ja kohdistaa hyökkäyksen laittomasti siviilejä tai muihin vastaaviin kohteisiin. Aseiden valmistajien ja myyjien vastuu voi olla joko yksilöiden, valtioiden tai yritysten tasolla avunantoa tai suoraa vastuuta. Kriittisesti tarkasteltuna suurimmat haasteet vastuussa ovat usein kansainvälisen oikeuden vaatimus aikomuksesta teon takana, sekä poliittisen tahdon puute säädösten täytäntöönpanossa.