Paikkatieto historiallisten aineistojen tarkastelussa : Tapauksena saamelaisten ja samojedikansojen elinalueet 1900-luvun alussa
Ladataan...
4.31 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset12
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Viime vuosikymmeninä humanistissa tieteissä on puhuttu spatial turn -käänteestä, jolla tarkoitetaan paikan ja tilan merkityksen kasvamista kulttuuristen ilmiöiden selittämisessä. Samalla paikkatietoteknologian yleistyminen on tehnyt kartoista keskeisen tavan jäsentää kulttuuria ja tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on osoittaa mitä uutta arvoa historiallisista kartografisista ja kirjallisista lähteistä voidaan löytää hyödyntämällä niitä paikkatietomuodossa sekä tuoda esiin 2020-luvun menetelmin uralilaisten alkuperäiskansojen elinalueiden historiaa. Aihetta lähestytään kahdella tapaustutkimuksella saamelaisten ja samojedikansojen 1900-luvun alun asutuksen kautta. Tutkimusaineistona käytetään 1900-luvun alun saamelaisten asutusta kuvaavia karttoja sekä samojedikansojen pariin 1900-luvun alussa tehtyjä kielitieteellisiä matkoja kuvaavia matkakertomuksia. Saamelaisten asutuksen mallinnukseen hyödynnetään lisäksi valmiita paikkatietoaineistoja ympäristöolosuhteista. Historiallisia karttoja tutkitaan erilaisilla paikkatietomenetelmillä digitoinnin, MaxEnt-mallinnuksen ja tiheysanalyysin keinoin. Matkakertomuksia tutkitaan manuaalisen maantieteellisen tekstianalyysin avulla. Tulosten perusteella vanhoista kartoista on mahdollista digitoida asutustietoa, jota voidaan hyödyntää MaxEnt-mallinnuksessa ja tiheysanalyysissä. MaxEnt-mallinnuksen perusteella saamelaisten asutukselle soveltuvat alueet ovat painottuneet vesistöjen läheisyyteen. Suomessa saamelaisten historiallinen asutus sekä ympäristöolosuhteiltaan asutukselle soveltuvat alueet keskittyvät Utsjoella Norjan rajaseudulle Tenojoelle, Inarijärven ympäristöön, Enontekiön alueelle sekä Sodankylän pohjoisosiin. Ympäristöolosuhteiltaan soveltuvia alueita asutukselle sijaitsee MaxEnt-mallinnuksen perusteella lisäksi läntisessä ja eteläisessä Lapissa. Petsamossa asutus on sijoittunut vanhojen karttojen mukaan alueen etelä- ja pohjoisosiin sekä Norjan raja-alueelle länteen. Muualla Kuolan niemimaalla ympäristöltään soveltuvia alueita ovat pohjoinen rannikko, niemimaan eteläiset osat sekä näiden väliin jäävä alue. Toisen tapaustutkimuksen tulosten mukaan historiallisten matkakuvausten perusteella samojedikansoja on asunut 1900-luvun alussa erityisesti jokien varsilla. Historiallisista matkakertomuksista on mahdollista tunnistaa varmoja ja kohtalaisen varmoja sijainteja, erityisesti kaupunkeja, kyliä ja jokia. Epävarmoja sijainteja ovat järvet sekä maanteitä ja merta pitkin kuljetut reitit. Selkeimmin tunnistettavissa ja visualisoitavissa ovat jokivarsia pitkin kulkevat reitit. Tutkimus osoittaa, että eriluonteisista ja epätäydellisistä historiallisista lähteistä, kuten kartoista ja matkakertomuksista, voidaan tuottaa analysoitavaa paikkatietoa, joka avaa uusia näkökulmia alkuperäiskansojen historiallisesta asutuksesta ja elinympäristöistä.