Blasaarien säteilymallien erottelu polarisaation avulla
6.21 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset27
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Blasaarit ovat aktiivisia galaksiytimiä, joiden relativistiset hiukkassuihkut osoittavat pienessä kulmassa kohti havaitsijaa. Nämä kohteet ovat maailmankaikkeuden kirkkaimpia ja nopeiten muuttuvia säteilyn lähteitä. Pelkästään säteilyn intensiteetin perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista määrittää, mistä hiukkasista blasaarien hiukkassuihkut koostuvat. Sekä hadroniset että leptoniset säteilyprosessit selittävät blasaarien energiaspektrijakauman.
Blasaarien säteily ulottuu koko sähkömagneettisen spektrin alueelle. Niiden energiaspektrijakauma muodostuu kahdesta komponentista, joista ensimmäisen huippukohta sijoittuu tyypillisesti näkyvän valon alueelle ja toisen gamma-alueelle. Matalaenerginen komponentti muodostuu pääosin elektronien synkrotronisäteilystä, joka voi olla erittäin polarisoitunutta järjestäytyneessä magneettikentässä. Korkeaenergisen komponentin polarisaatioaste voidaan määrittää ainoastaan silloin, kun sen spektri ulottuu röntgenalueelle.
Tässä tutkielmassa esitetään blasaarien säteilymallit, ja miten niiden välisiä eroja tutkitaan polarisaation avulla. Näissä kohteissa korkeaenerginen säteily on peräisin joko leptonisista tai hadronisista prosesseista, jotka eroavat toisistaan polarisaatioasteen sekä polarisaation muuttuvuuden perusteella. Näitä säteilymalleja verrataan blasaarien polarisaatiomittauksiin näkyvän valon ja röntgenalueilla. Tulokset suosivat leptonista säteilymallia, jossa säteily on peräisin käänteisestä Compton-sironnasta.