Luokanopettajien näkemyksiä oppilaiden resilienssin vahvistamiseen
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset6
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten mielenterveys on herättänyt nykypäivänä paljon huolta. Tutkimukset ovat osoittaneet lasten ja nuorten terveyspalveluiden käytön lisääntyneen nykypäivänä. Tutkimukset ovat tuoneet esille, että mielenterveyttä on mahdollista tukea erilaisilla ennaltaehkäisevillä toimilla. Tämä tutkielma käsittelee yhtä mielenterveyden osa-alueista, resilienssiä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hyvin luokanopettajat tuntevat käsitteen resilienssi sekä kuinka he määrittelevät käsitteen. Lisäksi tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita luokanopettajien asenteista oppilaiden resilienssin vahvistamiseen ja siitä, millaisia keinoja heiltä löytyy sen vahvistamiseksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto muodostui 10 puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineistonkeruu tapahtui Zoom-verkkotyöskentelyalustan avulla yksilöhaastatteluina syksyllä 2024. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että luokanopettajat määrittelivät resilienssin sietokyvyksi, sitkeydeksi, sopeutumiseksi, kyvyksi palautua sekä valmistautumiseksi haastaviin tilanteisiin. He määrittelivät resilienssi ominaisuuksiksi sosiaalisen perustan, mielensisukkuuden, itsesäätelyn, oppimiskyvyn, sopeutumiskyvyn sekä erilaiset voimavarat. Resilienssin taustalla oleviksi tekijöiksi he määrittelivät perheen ja kodin tarjoaman perustan, kasvatuksen, koulun ja oppimisympäristön suojaavat tekijät, yksilön temperamentin ja persoonallisuustekijät, tunteiden säätelyn ja vastoinkäymisten käsittelyn, neurologiset ja fysiologiset lähtökohdat, sosiaalisen tuen ja merkitykselliset ihmissuhteet sekä itsetunnon ja minäpystyvyyden. Luokanopettajilla oli epävarma tietämys resilienssin käsitteestä ja käsite määriteltiin monella tapaa.
Luokanopettajat pitivät oppilaiden resilienssin vahvistamista tärkeänä asiana, mutta suurin osa opettajista ei toivonut aiheesta kuitenkaan lisää koulutusta. Heidän mielestään oppilaiden resilienssin vahvistamisen vastuu on sekä koululla että kodilla. Opettajat kuitenkin toivoivat oppilaiden vanhempien ottavan enemmän vastuuta oppilaiden resilienssin vahvistamisesta. Vaikka luokanopettajat eivät tunteneet hyvin resilienssin käsitettä heiltä löytyi kuitenkin paljon keinoja oppilaiden resilienssin vahvistamiseen.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vaikka luokanopettajien tietämys resilienssin käsitteestä osoittautui hieman epävarmaksi, he silti tekevät jo paljon oppilaiden resilienssiä edistävää työtä. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa sekä kehitettäessä opettajakoulutusta tai koulun toimintakulttuuria jokaisen yhteisön jäsenen resilienssin tukemisen näkökulmasta.