“It is in my blood to conserve” – Indigenous knowledge related to human-wildlife coexistence : The interconnections between veld product-related livelihoods and solving human-wildlife conflict in the Kalahari Desert
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset26
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Human-wildlife conflict (HWC) is one of the most significant conservation conflicts and sustainability challenges of our time, with one of its key causes being land use conflicts among people in areas where wildlife is present. Promoting coexistence through increased tolerance towards wildlife is currently seen as one of the most important solutions to the conflict. For coexistence to be successful, cultural dimensions of affected people must be considered. Livelihood diversification based on Indigenous knowledge offers long-term opportunities for this type of biocultural conservation, which emphasizes the interconnections between cultures and the protection of biodiversity. In this study I investigate how this type of culturally sensitive conservation is currently implemented from the perspective of Indigenous San veld product harvesters who are affected by the conflict, and how they hope the situation will change in the future. I achieve this by examining the harvesters’ views on HWC, their veld product-related livelihood practices, and their pursuit for coexistence.
I conducted my research in the villages of Bere and New Xade, among the local, Indigenous San people. The villages are located in the Ghanzi District, Botswana. I collected the data for my thesis by organizing two future studies-oriented participatory backcasting workshops in both villages, and a participatory mapping workshop of veld products in Bere. I enriched the research data from the workshops with nine interviews involving 13 harvesters. I analyzed the results of the participatory backcasting workhops and interviews using a theory-guided content analysis and the mapping results using optimized hot spot analysis.
My thesis showed that HWC has intensified due to government restrictions on practicing traditional livelihoods and relocations of the San from protected areas. The partial abandonment of hunting and gathering and the transition to livestock farming poses threats to livestock animals and has resulted in significant financial losses among the communities. While communities largely support the peaceful management of human–wildlife conflict and coexistence with wildlife, indications of these attitudes weakening can be observed within the communities. The most important requirement for successful coexistence was found to be a reciprocal relationship with nature. The practice of traditional livelihoods has sustained such a relationship, in which people perceive themselves as part of their environment. In the future, the communities hope to maintain a close connection with nature by ensuring the viability of traditional livelihoods by improving processing opportunities of veld products and market access. Securing the availability of these plants as climate change alters growing conditions, and increasing local-level decision-making power, were also identified as important factors promoting livelihood diversification and supporting the realization of coexistence.
Ihmisen ja villieläinten väliset konfliktit ovat yksi aikamme merkittävimmistä luonnonsuojeluun liittyvistä kiistoista ja kestävyyshaasteista. Niitä kärjistävät erityisesti ihmisten väliset maankäyttöristiriidat alueilla, joilla villieläimiä esiintyy. Merkittävänä ratkaisuna ongelmaan nähdään ihmisen ja villieläimen välisen rinnakkaiselon edistäminen, mikä edellyttää paikallisten kulttuuristen ulottuvuuksien huomioimista. Alkuperäistietoon perustuva elinkeinojen monipuolistaminen tarjoaa mahdollisuuksia tämänkaltaiseen biokulttuuriseen luonnonsuojeluun, joka korostaa kulttuurien merkitystä luonnonympäristöjen monimuotoisuuden suojelussa. Tutkielmani tavoite on ymmärtää, kuinka paikalliset huomioiva luonnonsuojelu toteutuu San-alkuperäiskansaan kuuluvien hyötykasvikeräilijöiden näkökulmasta, ja miten he toivovat tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa. Analysoin, millaisia näkemyksiä paikallisilla yhteisöillä on ihmisen ja villieläinten välisestä konfliktista, alkuperäistietoon perustuvan elinkeinon harjoittamisesta sekä rinnakkaiselon tavoittelusta keräilyelinkeinoa harjoittamalla.
Toteutin tutkimukseni Beren ja New Xaden kylissä paikallisen San-alkuperäiskansan keskuudessa. Kylät sijaitsevat Ghanzin maakunnassa Botswanassa. Keräsin tutkielmani aineiston järjestämällä molemmissa kylissä kaksi osallistavaa tulevaisuustyöpajaa sekä hyötykasvien kartoitustyöpajan Beressä. Täydensin työpajoista saatua tutkimusaineistoa yhdeksällä haastattelulla, joihin osallistui 13 kyläläistä. Analysoin osallistavien tulevaisuustyöpajojen ja haastattelujen tulokset teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja kartoitustulokset optimoidulla hot spot -analyysillä.
Tutkimukseni osoitti, että yhteisöjen ja villieläinten välinen konflikti on kärjistynyt Botswanan hallituksen asetettua rajoituksia perinteisten elinkeinojen harjoittamiselle, yhteisölähtöiselle luonnonvarojen hallinnalle sekä luonnonsuojelualueilla asumiselle. Siirtyminen metsästäjä-keräilijä elinkeinosta karjankasvatukseen, jossa villieläimet aiheuttavat vaaran kotieläimille, aiheuttaa huomattavia rahallisia menetyksiä kyläläisille. Vaikka yhteisöt suhtautuvat pääasiassa yhä myönteisesti rinnakkaiseloon villieläinten kanssa, merkkejä näiden asenteiden heikkenemisestä on havaittavissa. Tärkeimmäksi edellytykseksi ihmisen ja villieläinten välisen rinnakkaiselon toteutumiselle osoittautui luontosuhde, jossa ihminen näkee itsensä osana ympäristöään. Perinteisten elinkeinojen harjoittaminen on ylläpitänyt tällaista vastavuoroista luontosuhdetta. Yhteisöt toivovat voivansa säilyttää tiiviin luontosuhteen varmistamalla perinteisten elinkeinojen kannattavuuden kehittämällä hyötykasvituotteiden jalostusta ja parantamalla pääsyä markkinoille. Myös hyötykasvien saatavuuden turvaaminen ilmastonmuutoksen muuttaessa kasvuolosuhteita nähtiin tärkeänä elinkeinojen monipuolistamasta edistävänä tekijänä, joka voi tukea rinnakkaiselon toteutumista.