Pinta- ja kaviteettikiinnitteiset sillat hammasprotetiikassa
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pinta- ja kaviteettikiinnitteisiä siltoja on käytetty hammasprotetiikassa useita vuosikymmeniä pääsääntöisesti yksittäisen hammaspuutoksen korvaamiseen. Hammaspuutoksen korvaaminen on tärkeää potilaan purennan säilyttämisen tai kuntouttamisen kannalta sekä potilastyytyväisyyden vuoksi. Materiaalikehitys on tuonut uusia hoitoratkaisuja pinta- ja kaviteettikiinnitteisten siltojen materiaaleihin ja rakenteeseen liittyen sekä mahdollistanut kudossäästön verrattuna perinteiseen vaippakruunuhiontoihin perustuvaan siltaprotetiikkaan. Samanaikaisesti implanttihoito on yleistynyt hammaspuutosten korvaamisessa, mutta pinta- ja kaviteettikiinnitteiset sillat tulisi pitää mielessä hoitovaihtoehtona tilanteissa, joissa implanttihoito ei ole mahdollista.
Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn tarkoitus on selvittää pinta- ja kaviteettikiinnitteisten siltojen käyttöä ja kliinisiä toimintaennusteita. Kirjallisuushaku tehtiin PubMed-tietokannasta.
Kirjallisuuden perusteella pinta- ja kaviteettikiinnitteiset sillat ovat 5 vuoden toimintaennusteeltaan lähes yhtä hyvällä tasolla kuin perinteiset hammaskantoiset sillat ja implanttirakenteet. Pidemmällä seuranta-ajalla toimintaennuste heikkenee, mutta lupaavia tuloksia myös pidemmän ajan toimintaennusteesta on saatu. Erityisesti vapaapäätteiset etuhammasalueen keraamiset sillat ovat kliiniseltä toimintaennusteeltaan ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan hyvä hoitovaihtoehto. Pinta- ja kaviteettikiinnitteiset sillat ovat kustannustehokas ratkaisu, jolla säästetään hammaskudosta ja saavutetaan hyvä potilastyytyväisyys. Niihin liittyvät komplikaatiot ovat usein korjattavissa. Kokonaisuutena pinta- ja kaviteettikiinnitteiset sillat ovat hyvä hoitovaihtoehto erityisesti etuhammasalueella, kun implanttihoito ei ole mahdollista. Ne soveltuvat myös hyvin pitkäaikaisiksi väliaikaisratkaisuiksi, kun implantointi ei vielä ajankohtaista tai lopullisesta hoitoratkaisusta halutaan päättää myöhemmin.