Liikkumattomuuden vähentämisen vaikutus IGF-1- ja IGFBP-2-seerumipitoisuuksiin : Yhteys metaboliseen terveyteen
Ladataan...
3.83 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset6
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Passiivisen ajan osuus arjessa on huomattava, ja liikkumattomuus on yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään tai syöpään. Tästä syystä liikkumattomuuden ja sen vähentämisen tutkimus on lisääntynyt. Liikkumattomuuteen liittyvät terveyshaitat voivat välittyä glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan muutosten sekä näihin liittyvien biomarkkereiden, kuten insuliininkaltaisten kasvutekijöiden (IGF:t) ja niitä sitovien proteiinien (IGFBP:t) kautta. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, voiko pelkkä istumisen vähentäminen vaikuttaa seerumin IGF-1- ja IGFBP-2-pitoisuuksiin. Lisäksi tutkittiin, miten kyseiset proteiinit ovat yhteydessä glukoosiaineenvaihdunnan muuttujiin (paastoglukoosi,paastoinsuliini ja koko kehon insuliiniherkkyys) ja kehonkoostumusmuuttujiin (BMI, kehonpaino, vyötärönympärys ja kehonrasvaprosentti). Tutkittavat proteiinit analysoitiin EXSIT-tutkimuksessa kerätyistä seeruminäytteistä. Henkilöiltä kerättiin näytteet ennen interventiota (lähtötasoarvot) ja kuusi kuukautta intervention jälkeen. Analyyseissä hyödynnettiin tutkimuksessa mitattuja glukoosi- ja kehonkoostumusmuuttujia sekä fyysisen aktiivisuuden tasoa. Istumisen vähentäminen ei muuttanut IGF-1- tai IGFBP-2-pitoisuuksia, mutta IGF-1-pitoisuus oli positiivisesti yhteydessä seisomisen ja taukojen määrään. IGFBP-2-pitoisuus oli positiivisesti yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen ja negatiivisesti yhteydessä paastoinsuliiniin ja kehonkoostumusmuuttujiin. Tulokset ovat linjassa sen käsityksen kanssa, että IGFBP-2 voi olla merkityksellinen glukoosi- ja rasvatasapainon säätelyssä. Lisäksi IGF-1-pitoisuudet intervention jälkeen olivat voimakkaasti yhteydessä IGF-1-lähtötasoihin, mikä antaa viitteitä IGF-lähtötason merkityksestä pitoisuusmuutoksissa. Taukojen lisääminen ja istumisen vähentäminen voivat tuottaa glukoosiaineenvaihdunnalle hyödyllisiä vasteita. Näyttö tästä on kuitenkin vähäistä, ja vasteisiin vaikuttavat taukojen pituus ja fyysisen aktiivisuuden taso. IGF-1tasot voivat olla yhteydessä muutoksiin, mutta liikkumattomuuden tuottamat muutokset glukoositasapainossa ja IGF-proteiineihin liittyvissä järjestelmissä vaativat vielä kontrolloidumpia lisätutkimuksia.