Sustainable Finance in Corporate Strategic Investment Decisions : A Qualitative Study within the European Green Deal framework
Ladataan...
1.72 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
In recent years, the European Union has undertaken significant steps to redirect financial flows toward sustainable economic activities, particularly through the EU Green Deal and the Sustainable Finance Agenda. These initiatives seek to channel public and private investments into climate-neutral and environmentally sustainable projects, supporting the EU’s objective of achieving climate neutrality by 2050. The demand for sustainable finance in strategic investments has increased significantly in recent years and investors are integrating sustainability considerations into their investment strategies, recognizing the financial sector’s role in supporting economic growth, long-term value creation, and competitiveness. However, regulatory and market challenges remain during the current legislative period in the EU, where frameworks have been criticized for their complexity and uncertainty. At the same time, sustainability-related risks and broader geopolitical and macroeconomic instability complicate investment decisions, highlighting the need for effective ESG integration and risk management in aligning strategies with long-term sustainability goals.
The objective of this thesis is to address a research gap by examining how sustainable finance and the EU Green Deal influence corporate strategic investment decisions, and how companies integrate related regulations into their decision-making. Given the intertwined and complex nature of the topic, the study draws on institutional theory, stakeholder theory, and dynamic capabilities theory as its theoretical foundation. It adopts a qualitative, three-level framework, macro, meso, and micro, to analyze the interactions between regulatory structures, financial market and stakeholder actors, and corporate-level practices, based on ten semi-structured thematic interviews with high-level professionals from EU-level institutions, national stakeholders, and private companies engaged in sustainable finance and strategic investment decision initiatives.
This study presents several key findings. At the institutional level, although sustainable finance legislation has been broadly adopted across EU member states, company practices are still evolving and challenged by regulatory uncertainty, lack of definition and standardization. Sustainability-related legitimacy pressures were found to be significant in environmentally sensitive and resource-intensive industries, where actors face increasing pressure to justify and legitimize their operations through sustainability practices. At the market and stakeholder level, demand for sustainable finance and investments has continued to grow in recent years. Investors are increasingly aware to sustainability issues, placing greater emphasis on them in decision-making. In particular, demand has increasingly concentrated on debt-based sustainable finance instruments, especially green bonds, which are perceived as clearer and more transparent financing mechanisms. This reflects investors’ growing awareness of sustainability regulation and their preference for financing instruments with clearly defined use of proceeds, reporting practices, and verifiable sustainability impacts.
At the corporate level, some companies integrate sustainability beyond compliance to support strategic objectives and competitive advantage as part of their broader strategy, while others adhere only to minimum requirements, leading to heterogeneity in implementation. Sustainable finance is primarily shaped by companies’ broader strategies rather than acting as an independent determinant of investment decisions. Companies allocate capital based on profitability, shareholder expectations, and long-term growth prospects, meaning sustainable investments must compete economically with traditional alternatives. At the same time, sustainable finance instruments, particularly green bonds, are increasingly utilized to finance large-scale strategic investments due to their predefined sustainability targets, transparent use of proceeds, and stronger credibility among investors and financial markets.
Viime vuosina Euroopan unioni on ryhtynyt merkittäviin toimiin ohjatakseen rahoitusvirtoja kohti kestäviä taloudellisia toimintoja erityisesti EU:n vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal) ja kestävän rahoituksen agendan kautta. Näiden tavoitteena on suunnata julkisia ja yksityisiä investointeja ympäristön kannalta kestäviin hankkeisiin sekä tukea EU:n tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Kestävän rahoituksen kysyntä strategisissa investoinneissa on kasvanut merkittävästi viime vuosina, ja sijoittajat huomioivat yhä enemmän kestävyyteen liittyviä tekijöitä sijoituspäätöksissään, tunnistaen rahoitussektorin roolin talouskasvun, pitkän aikavälin arvonluonnin ja kilpailukyvyn tukemisessa. Kuitenkin merkittäviä sääntelyyn ja markkinoihin liittyviä haasteita esiintyy edelleen EU:n nykyisellä lainsäädäntökaudella, sillä sääntelykehikkoja on kritisoitu niiden monimutkaisuudesta ja epävarmuudesta. Kestävyyteen liittyvät riskit sekä laajempi geopoliittinen epävarmuus vaikeuttavat investointipäätöksiä, korostaen tehokkaan ESG-integraation merkitystä pitkän aikavälin kestävyyden tavoitteiden saavuttamisessa.
Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimusaukkoon tarkastelemalla, miten kestävä rahoitus ja EU:n vihreän kehityksen ohjelma vaikuttavat yritysten strategisiin investointipäätöksiin sekä miten yritykset integroivat niihin liittyvän sääntelyn päätöksentekoonsa ja toimintaansa. Aiheen moniulotteisuuden vuoksi tutkimus nojaa institutionaaliseen teoriaan, sidosryhmäteoriaan sekä dynaamisten kyvykkyyksien teoriaan. Tutkimus hyödyntää laadullista kolmitasoista viitekehystä (makro, meso ja mikro) analysoidakseen sääntelyrakenteiden, rahoitusmarkkinoiden ja sidosryhmätoimijoiden sekä yritystason käytäntöjen välisiä vuorovaikutuksia. Empiirinen aineisto perustuu kymmeneen puolistrukturoituun teemahaastatteluun, jotka on toteutettu kestävään rahoitukseen ja strategisiin investointipäätöksiin osallistuvien EU-tason toimijoiden, kansallisten sidosryhmien ja yksityisissä yrityksissä toimivien korkean tason asiantuntijoiden kanssa.
Tutkimus tuotti useita keskeisiä havaintoja. Institutionaalisella tasolla kestävän rahoituksen sääntely on otettu laajasti käyttöön EU:n jäsenvaltioissa, mutta yritysten käytännöt ovat edelleen kehittymässä ja niitä haastavat sääntelyyn liittyvä epävarmuus ja standardoinnin puutteet. Vastuullisuuteen liittyvät paineet korostuivat erityisesti ympäristölle herkissä ja resurssi-intensiivisissä toimialoissa. Markkina- ja sidosryhmätasolla kestävän rahoituksen ja vastuullisten investointien kysyntä on jatkanut kasvuaan viime vuosina. Sijoittajat ovat entistä tietoisempia vastuullisuuskysymyksistä ja painottavat niitä päätöksenteossa. Erityisesti kysyntä on kohdistunut velkapohjaisiin kestävän rahoituksen instrumentteihin, kuten vihreisiin joukkovelkakirjoihin, joita pidetään selkeämpinä ja läpinäkyvämpinä rahoitusmekanismeina. Tämä heijastaa sijoittajien kasvavaa tietoisuutta vastuullisuussääntelystä sekä heidän suosintaansa rahoitusinstrumentteihin, joissa varojen käyttötarkoitus, raportointikäytännöt ja vastuullisuusvaikutukset ovat selkeästi määriteltyjä ja todennettavia.
Osa yrityksistä integroi vastuullisuuden vähimmäisvaatimuksia laajemmin osaksi strategisia tavoitteitaan ja kilpailukykyään, kun taas osa noudattaa vain vähimmäisvaatimuksia, mikä johtaa eroihin käytännön toteutuksessa. Kestävä rahoitus määräytyy ensisijaisesti yritysten laajempien strategioiden kautta sen sijaan, että se toimisi itsenäisenä investointipäätöksiä ohjaavana tekijänä. Yritykset kohdentavat pääomaa kannattavuuden, osakkeenomistajien odotusten ja pitkän aikavälin kasvun perusteella, joten kestävien investointien on kilpailtava taloudellisesti perinteisten investointivaihtoehtojen kanssa. Kuitenkin esimerkiksi vihreitä joukkovelkakirjoja hyödynnetään yhä enemmän suurten strategisten investointien rahoittamisessa niiden ennalta määriteltyjen vastuullisuustavoitteiden, läpinäkyvyyden sekä sijoittajien ja rahoitusmarkkinoiden näkökulmasta vahvemman uskottavuuden vuoksi.