Grafeenioksidin sähkökemiallinen karakterisointi
Turun yliopisto
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on kattavasti selvitetty grafeenioksidin (GO) historiaa, kemiallista rakennetta, ominaisuuksia sekä joitain potentiaalisia sovelluskohteita, kuten materiaalin käyttöä ultra-ohuena alustana transmissioelektronimikroskopiassa. Työn kokeellisessa osuudessa on tutkittu grafeenioksidin ominaisuuksia lähinnä potentiometrisin menetelmin. In situ johtavuus- ja mikrovaakamenetelmillä muutoksia grafeenioksidin sähkönjohtavuudessa ja massassa voitiin havaita sähköisen pelkistymispotentiaalin funktiona. Lisäksi tutkittiin grafeenioksidin monokerroksen muodostumista liuoksesta kysteamiini-modifioidulle kultapinnalle SEIRAS- ja mikrovaakamenetelmillä.
Vaikka grafeenioksidin kemiallista rakennetta on tutkittu vuosisadan mittaan paljon on pitkään vallalla ollut ns. Lerf-Klinowskin malli saanut varteen otettavia haastajia vasta aivan viime vuosina. Grafeenioksidin ominaisuudet sopivat erinomaisesti ultraohueksi alustaksi EM-mikroskopiaan, sillä se on lähes läpinäkyvä elektronisäteelle ja valmistusmetodi vesiliuoksesta hilan päälle on melko yksinkertainen, tosin ei aivan toistettava.
Potentiometrisissä mittauksissa eri elektrodeilla havaittiin grafeenioksidilla olevan katodista aktiivisuutta emäksisessä vesiliuoksessa noin -1 V vs. Ag/AgCl ja happamissa vesiliuoksissa noin -0,8 V vs. Ag/AgCl. Propyleenikarbonaatissa katodista aktiivisuutta havaittiin potentiaalin -1,5 V vs. Ag/AgCl läheisyydessä.
Sähkökemiallisella In situ mikrovaakamenetelmällä havaittiin happamassa vesiliuoksessa GO-monokerroksen akustisen impedanssin pienevän voimakkaasti -0,8 V vs. Ag/AgCl läheisyydessä.
Kuvaus
Siirretty Doriasta