Rankaisemisen perusteleminen moraalisen onnekkuuden näkökulmasta reaktiivisten asenteiden kautta

Abstract

Moraalinen onnekkuus tarkoittaa toimijasta itsestään riippumattomista syistä toiminnan moraalisesti arvioitaviin piirteisiin negatiivisesti tai positiivisesti vaikuttavia seikkoja. Tämä kandidaatintutkielma käsittelee kysymystä siitä, viekö moraalinen onnekkuus pohjan moraaliselta vastuulta ja sitä kautta jossain määrin tai jopa täysin rikosoikeudelliselta rankaisemiselta. Kysymys pitää sisällään osakysymyksen siitä, mitä perusteluja rikosoikeudelliselle rankaisemiselle on mahdollista antaa ja onko näiden perustelujen oltava pohjimmiltaan liitoksissa moraaliseen vastuuseen. Kysymys sisältää myös osakysymyksen liittyen siihen, onko moraalinen vastuu mahdollista, mikäli moraalinen onnekkuus nähdään kokonaisvaltaisesti ihmisen toimintaa ja toiminnan viitekehyksiä määrittelevänä ilmiönä, joka ei jätä tilaa aidolle itselähtöiselle valinnalle. Myös moraalisen onnekkuuden kokonaisvaltaisuutta tulee laajemman kysymyksen sisällä arvioida.

Tutkielma keskittyy erityisesti kysymykseen siitä, voiko P.F. Strawsonin esittelemä teoria reaktiivisista asenteista toimia rikosoikeudellista rankaisemista perustelevana pohjana tilanteessa, jossa moraalisen onnekkuuden vaikutus arvioidaan merkittävän laaja-alaiseksi. Reaktiivisten asenteiden teoriassa Strawson ja hänen seuraajansa pyrkivät irrottautumaan metafyysistä oletuksista liittyen tahdon- ja teonvapauteen. Tutkielma käsittelee vastuuskeptisismin ja yleisen rankaisemisen teeman rinnalla siten erityisesti kysymystä siitä, voiko inhimillisen toiminnan kuvaamisen kautta muodostaa koherenttia ja onnistunutta oikeutusta institutionalisoidulle rankaisemiselle.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että moraalinen onnekkuus johdonmukaisesti oikeuttaa vain puhtaasti hyötyperusteisen rankaisemisen. Samalla reaktiivisten asenteiden kautta muodostuva rangaistusteoria on osin hyötyperusteisiin pohjautuva, mutta kuitenkin potentiaalisesti hyötyperusteet ylittävä. Reaktiivisten asenteiden kautta rakentuvaa symbolisen retribuution viitekehystä ei voi jäännöksettä redusoida hyötyperusteisiin, joten viitekehys on lähtökohtaisesti tarkastettava sen osalta, ettei sen kautta pyritä oikeuttamaan epäoikeudenmukaista tai hyödytöntä rankaisemista. Tutkielma päätyy myös arvioon, että reaktiivisten asenteiden kautta muodostuvien rangaistusteorian etuna toisaalta on, että sen kautta on kategorisemmin mahdollista pitää ainoastaan rikoksen tehneen rankaisemista perusteltuna ja kieltää kokonaisuudessaan kaikenlaiset syntipukkikäytänteet.