Inflammaation ja sytokiinien merkitys sepelvaltimotaudin ja akuutin koronaarisyndrooman synnyssä

Abstract

Ateroskleroosi eli valtimoiden rasvakovettumistauti on tulehduksellinen sairaus, jonka yleisin ilmenemismuoto on sepelvaltimoiden ateroskleroosi. Sepelvaltimotauti on edelleen merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja, vaikka sen riskitekijät tunnetaan hyvin, ja niiden hoito ja taudin sekundaaripreventio ovat parantuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Oma haasteensa on kuitenkin tunnistaa näennäisesti terveet henkilöt, joilla on suuri riski saada sepelvaltimotautikohtaus eli akuutti koronaarisyndrooma. Sepelvaltimotaudin taustalla olevien infammatoristen mekanismien tutkimus on tuonut esiin erovaisuuksia tulehduksellisten välittäjäaineiden, kuten sytokiinien, ilmenemisessä vakaan sepelvaltimotaudin ja akuutin sepelvaltimotautikohtauksen välillä. Tämän syventävän työn tarkoituksena oli tutkia solu- ja molekyylitason eroavaisuuksia akuutin sepelvaltimotautikohtauksen saaneiden ja stabiilia sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden välillä.

Tutkimusaineistona oli 194 potilasta, joilla oli todettu sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa merkittävä sepelvaltimotauti eli vähintään 50 % ahtauma sepelvaltimossa. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko varjoainekuvauksen indikaationa stabiili sepelvaltimotauti eli angina pectoris tai diagnostinen kuvaus vai sepelvaltimotautikohtaus eli ST-nousuinfarkti (STEMI), ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI) tai epästabiili angina pectoris (UAP). 92 potilaalla (47 %) varjoainekuvauksen syynä oli sepelvaltimotautikohtaus ja 102 potilaalla (53 %) vakaa sepelvaltimotauti. Jokaisesta potilaasta otettiin verikoe, josta määritettiin 48 eri sytokiinin pitoisuudet. Sähköisestä potilastietojärjestelmästä kerättiin tiedot muun muassa perussairauksista, lääkityksistä ja sepelvaltimotaudin riskitekijöistä.

Totesimme merkittäviä erovaisuuksia useiden sytokiinien pitoisuuksissa stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla verrattuna akuutin sepelvaltimotautikohtauksen saaneisiin potilaisiin. Akuutilla sepelvaltimotautikohtauksella oli itsenäinen yhteys usean sytokiinin kohonneisiin pitoisuuksiin, kun vakioimme aineiston iän, sukupuolen, verenpainetaudin sekä diabeteslääkityksen ja antireumaattisen lääkityksen suhteen. Näiden löydösten perusteella tietyillä sytokiineilla saattaa olla merkittävä rooli sepelvaltimotaudin ja sepelvaltimotautikohtauksen kehittymisessä. Näitä sytokiineja voitaisiin mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää riskipotilaiden seulonnassa ja lääkekehityksen kohteina.